sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Oletettavasti edelleen raskaana

Kolme päivää sitten tehdyn viimeisen liuskatestin mukaanolen siis raskaana edelleen. Vaikka eihän se siis näyttäiskään vielä vaikka olis mennytkin kesken. Tänään meinasin käydä vielä ostamassa digin, jotta näkisin toivotun 3+ tuloksen. Mutta sitten järkeilin, että entä sitten? Jos testi näyttäisi oikein, en siltikään voisi olla murehtimatta ja jos se ei näyttäisi oikein, sitten vasta olisinkin huolissani. Eli parempi vaan elää siinä uskossa, että kaikki on hyvin.

Niin, onko? Sitä en tiedä. Tunne siitä, onko tuolla kohdussa elämää ja meneekö kaikki tällä kertaa hyvin, vaihtelee vähintään päivittäin. Yritän olla ajattelematta sitä, mutta aika mahdotontahan se on. Odotan vain, että aikaa kuluu ja loppiaisen jälkeinen tiistai tulee. Silloin pääsen kättärille ultraan. Käyn tuota tulevaa hetkeä mielessäni läpi. Kuinka käyttäydyn jos lääkäri sanoo ettei kohdussa ole mitään? Entä pystynkö iloitsemaan jos kaikki onkin hyvin? Tiedän, että minun pitää varautua näihin molempiin vaihtoehtoihin. Vaikka kaikki olisikin hyvin, siis, että kohdussa todellakin olisi pieni ihmisen alku, ei se olisi vasta kuin toinen askel tällä pitkällä tiellä. 

Toivon siis, että 7.1 kuulen positiivisia uutisia. Että pieni on pesiytynyt oikeaan paikkaan ja vastaa viikkoja täysin, mielellään enemmän kuin olen laskenut.

Luulen, että pidän radiohiljaisuutta tuohon ultraan asti, ellei mitään merkittävää tapahdu ennen sitä. Nyt yritän elää päivä kerrallaan ja olla murehtimatta liikaa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kolmas kerta toden sanoo??

Tämän aamuinen marketin Pregcheck testi on tätä mieltä. Selvästi punertava testiviiva oli erotettavissa jo kahden minuutin kohdalla. Kuvan otin 5 minuutin päästä. Nyt noin 10 minuuttia myöhemmin testiviiva on jo selvästi vahvempi.
 

 
Dpo12
 
Voiko tämä olla totta? Olinhan minä salaa haaveillut jouluplussasta, mutta että sellainen oikeasti saataisiin. Hieman on pää pyörällä. Tiedän varsin hyvin, että tämä on vasta aivan alku, ihan ensimmäinen hatara askel. Mikään ei ole vielä varmaa. Ei todellakaan.
 
 
Onko se niin, että raskaustesti on luotettava vasta kun kuukautiset ovat myöhässä? Jos kiertoni lasketaan sen 30:n mukaan, niin vasta maanantaina 23.12 olisi seuraava mahdollinen kp1. Luulen, että teen digitaalisen testin lauantaina. Jostain syystä uskon siihen enemmän kun näihin tikkuihin ja liuskoihin. Vaikkakin tämän aamuinen testi on nyt jo selvä plussa.
 
Viime raskauden ollessa kohdunulkoinen, minun pitää hakeutua kättärille ultraan viimeistään viikolla 7. Aika pitää varata neuvolan kautta. En haluaisi ehkä vielä soittaa neuvolaan. Onkohan se auki maanantaina? Täytyy selvittää. Ehkä varaan ajan samalle yksityiselle lääkärille, jolla olemme nyt käyneet.
 
Mitä voisin tehdä, että tämä kyytiläinen nyt pysyisi matkassa? En varmaan mitään sen ihmeellisempää. Täytyy vaan elää päivä kerrallaan ja toivoa.

 
 

 

Plussaa?

En tiedä onko viisasta tehdä tätä postausta, mutta teen silti. Eli eilen sain päähäni tehdä raskaustestin, iltapissasta n. 3 1/2 tunnin pidätyksen jälkeen. En todellakaan odottanut näkeväni vielä mitään (miksiköhän sitten testasin??), mutta niin vain testiin tuli haalea toinenkin viiva. Lisätään vielä tähän, että yöllä heräsin pissalle ja siitä tehtyyn testiin tuli nopeammin haalea viiva.
 
Tänään eletään dpo11 kp26/30. Vielä olisi aikaa siis siihen, että tulos olisi luotettava. Aika aikaisessa vaiheessahan haamulainen on nyt siis ilmestynyt. Ja sen takia pelko on persiissä. Ei kai sen nyt vielä pitäis näkyä?! Testinä oli Sofi One Step liuskatesti, jotka ovat aikaisemmissa negakierroissa näyttäneet virheettömiä negoja. Niissä ei siis ole ollut mitään tulkinnan varaa. Nyt olen siis tehnyt kaksi kyseisen merkin testiä ja molemmissa haamut, jotka erottaa silmällä. Kameralla en niitä saanut aivan niin hyvin tallennettua, minkä vuoksi tein sen, mitä luulin etten ikinä tekisi. MUOKKAISI RASKAUSTESTISTÄ OTETTUA KUVAA!
 
Positiivista:
-viivat näkyvät värillisinä luonnossa, vaikkakin haaleita
-minulla on ollut tänään melkein koko päivä huono olo
-aikaisemmin kyseisellä testillä testatessa nega on ollut puhdas nega
 
Mietityttää:
-viivat tulivat selvästi näkyviin vasta 10 minuutin jälkeen, tosin yöllä tehty näkyi jo kymmenen minuutin sisään todella haaleasti
-onko tämä vaan mielikuvitukseni tuotosta?
-se vyöhyketerapeuttihan sanoi, ettei nyt olisi tärpännyt? Joo, eihän siihen pitäisi ihan täysin luottaa, mutta... (eilen tunsin tuikkailua siinä kohtaa jalkaa, josta terapeutti asiaa tunnusteli)

 
 

Ainiin, eräs henkilö, jonka kanssa en juurikaan ole tekemisissä (miehen sukulainen) laittoi minulle tänään facessa viestiä, että oli nähnyt minusta unta. Ja siinä unessa oli kesä ja minulla iso maha:)

Voi kunpa!

torstai 12. joulukuuta 2013

Miksi?

Miksi nämä negatiiviset ajatukset valtaavat mieleni? 
Miksi hyvä ystäväni raskautui ensimmäisestä yrityskerrasta?
Miksi en voi lakata ajattelemasta, että minun pitäisi olla siinä tilassa hänen sijastaan?
Miksi olen näin kamala ihminen? 
Miksi inhottavat ajatukset valtaavat mieleni kun en näe ystävääni?
Miksi pystyn käyttäytymään järkevästi kun näen hänet?
Miksi pelkään nähdä hänen raskausmahansa?
Miksi katkeruus ja suru valtaavat mieleni kun näen vauvamahan?
Miksi minua ei aidosti kiinnosta ystäväni kuulumiset raskauteen liittyen? 
Miksi en voi jauhaa tyttöjen illassa omista vastoinkäymisistäni uudelleen ja uudelleen, vaan meidän pitää keskustella ystäväni raskaudesta?
Miksi pelkään, että he unohtavat minun vaikeudet?
Miksi en voi vaan raskautua kun ovulaatiotesti näyttää plussaa ja rakastelemme mieheni kanssa juuri oikeaan aikaan?
Miksi se munasolu ei voi kohdata sitä siittiötä ja matkata sitten kohtuun?
Miksi raskaus ei voi jatkua ongelmitta loppuun asti?
Miksi minun pitää olla tässä kirjoittamassa jotain hölmöä miksi?-postausta?


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Ei tainnut tärpätä?

Kävin tänään vyöhyketerapiassa. Terapeutin mukaan tässä kierrossa ei ole tärpännyt. Minulla siis oli ovis viime viikonloppuna pe-la akselilla. Ovis hyödynnettiin kunnolla, joten odotukset o(li)vat korkealla. Mutta...viimeksihän terapeutti tunsi kohdunulkoisen raskauden jo paljon ennen plussaa. Tänäänkin hän sanoi, että raskauden kyllä tuntee heti kun hedelmöittyminen on tapahtunut.

Siispä, kotiintultua pistin tilaukseen uudet ovistestit seuraavaa kiertoa varten. Taidan huomenna varata ajan akupunktioonkin heti alkukiertoon. 

Miksi? Se kysymys herää taas mieleen. 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Akupunktio: check

Olin siis akupunktiossa eilen. Iloinen kiinalainen nainen oli vastaanottamassa minut. Sain ensimmäisenä täytettäväkseni yhteystietolomakkeen, jonka jälkeen hän vei minut hoitohuoneeseen. Hän kysyi miksi olin siellä. Kerroin taustat epäonnistuneista raskauksista ja mainitsin, että ovulaatio oli juuri päällä. Hän sanoi, että tämä hoitokerta saattaa olla liian myöhään siihen nähden, että sillä enää olisi vaikutusta. Mutta kehoitti ottamaan heti seuraavan mahdollisen kierron alkaessa yhteyttä ja sitten tehtäisiin akupunktio. 

Yulan Niu laittoi minulle neulat jalkateriin, nilkkoihin, jalkoihin (en paikantanut näitä), vatsaan, käsiin, päähän, korvien taakse ja nenän viereen molemmille puolille (niinkuin viiksiksi). Lämpötyyny laitettiin myös vatsan päälle. Sitten jäin huoneeseen makaamaan. En tarkkaan tiedä kauanko makasin ennen kuin hän tuli takaisin ( 45min?). Mutta meinasin pitkästyä. Rentouduin kyllä silmät kiinni, mutta en osaa nukkua selälläni.

Palattuaan hän poisti neulat ja käännyin vatsalleni. Hän teki kuivakuppauksen selälleni. Jossain vaiheessa hän levitti selälle ja jaloille öljyä ja rullasi jollain rullalla. Lähes parin tunnin päästä puin vaatteeni päälle ja sain teetä. 

Sain mukaani listan ruoka-aineista, joita välttää ja, joita suosia. Ongelma on se, että mainitsin oireekseni myös ärtyneen paksusuolen, joten nyt en ole varma oliko tuo ruokaohje siihen liittyvä vai tähän vauvan tekoon liittyvä?? Sinkkiä hän kehoitti sekä miehen että minun syömään. No, olen syönyt jo pidempään noita raskausvitamiineja, joissa sinkkiä on. Ja mieskin niitä on popsinut (sen jälkeen kun vaakutin hänet siitä, ettei hän tule raskaaksi niitä syömällä:)). 

Kaiken kaikkiaan hoidosta jäi hyvä maku. Aion mennä sinne vielä uudestaan. Ruoka-ainelistasta en oikein tiedä. Olisin toivonut, että hän selittää sen tarkemmin. Taidan kysyä siitä mahdollisella seuraavalla kerralla.

Hoitola oli siis http://www.kiinalainenhoito.fi Runeberginkatu 26. Hoito maksoi 55euroa ja siihen meni kaksi tuntia. Ymmärtääkse aika riippuu siitä, kuinka paljon hänellä on sillä hetkellä asiakkaita. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

"Roinaa ränniin"

Ovisplussa saatu tänään kp14. Ja lainatakseni mieheni tämän aamuista ilmaisua, niin "roinaa ränniin" laitettu eilen ja tänään. If u know what I mean;)

Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivää kaikille! Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan olen (ja sinä olet) hiukan vähemmän itsenäinen;)
 
Hymynaama Itsenäisyyspäivän kunniaksi!




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Uusia tuulia

Mojova summa veronpalautuksia kilahti tilille tänään ja ajattelin, että mikä sen parempi sijoituskohde kun oma hyvinvointi (ja matkustelu, joka tosin myös lisää omaa henkistä hyvinvointia). Siispä varasin just ajan akupunktioon. Ja aika on jo tulevana lauantaina. Hoitola on tämä http://www.kiinalainenhoito.fi/index.php?id=etusivu. Bongasin ko. hoitolan Kultahippusia- blogista. Ei siis ole henk.koht. kokemusta kyseisestä mestasta tai akupunktioista yleensäkään.
 
Hoitokerta kestää kaksi tuntia. Aika kauan. Mielenkiinnolla menen kokeilemaan. Kuulen mielelläni teidän akupunktio-kokemuksista.
 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Kaikella on tarkoituksensa vai huonoa tuuria sittenkinkö?!

Seuraamani blogistin Evan kirjoitus kirvoitti minutkin kirjoittamaan aiheesta. Eli siitä tapahtuuko kaikki (tässä tapauksessa km ja ku) tarkoituksesta vai ihan vaan huonon tuurin seurauksena?
 
Keskenmenon jälkeen ajattelin, että kyseisen lapsen ei ollut tarkoitus syntyä. Alkio ei ollut kehityskelpoinen. Ajattelin näin varmaan siksi, että se oli ns. "järkevä" selitys. Ja varmasti ihan oikea selitys. Äitini kertoi saaneensa myös keskenmenon ennen minua, esikoistaan. Ehkä minunkin mahdollinen seuraava raskaus onnistuisi. Pistetään tämä eka siis paskan tsäkän piikkiin.
 
Toisen raskauden epäonnistuessa järkiselityksiä ei enää löytynytkään niin helposti. Miten voi olla, että kaksi kertaa epäonnea peräkkäin? Olimmehan jo toivoneet lasta melkein 1 1/2 vuotta eli kyse ei ollut mistään hetken mielijohteesta. Muistan, että mies hoki sairaalassa tämän olevan todella huonoa tuuria. Itsekin ajattelin ensiksi niin.
 
En ole uskovainen enkä tiedä uskonko Jumalaan tai sen tapaiseen. Kuulun kirkkoon, käyn joulukirkossa ja jumalanpalvelukset (ne pakolliset, joissa olen käynyt) herättävät minussa tunteita. En kuitenkaan oikein tiedä mitä ajatella kohtalosta tai siitä tapahtuuko jokin tarkoituksesta vai ei?
 
Huomaan kyllä hokevani läheisille tarkoituksesta, kun kerron tämän vuoden tapahtumista. Että km ja ku tapahtuivat, koska niin kuului käydä. Niillä oli tarkoituksensa. Evan kirjoitus kuitenkin pisti minut miettimään tätä ihan kunnolla ja tajusin, että mikä h*****in tarkoitus tällä nyt olisi? Ainakaan vielä se ei ole minulle valjennut.
 
Olen kokenut lapsuudessani aika  rankkoja asioita, mutta olen selvinnyt niistä voittajana. Työtä se on vaatinut enkä vieläkään (tuskin koskaan) ole täysin päässyt yli kaikesta. Elämä siis on potkinut minua päähän jo aikoinaan ja olen mielestäni osoittanut selviäväni hankalista asioista. Antaako elämä minulle näitä vastoinkäymisiä siksi, että OLEN niin vahva?
 
Ystäväni sanoi minulle, että muista "Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa". Miksi muille annetaan niin paljon kannettavaksi ja jotkut toiset eivät saa lastia kannettavaksi lainkaan? Odottaako heidän taakkansa vasta edessäpäin tai ovatko he sen jo kantaneet tietämättäni?
 
Tarkoitus oli herätellä ajatuksia ja täytyy sanoa, että itsellä heräsi ja paljon. En edelleenkään tiedä kumpi otsikon vaihtoehdoista on kyseessä. Onko tähän edes mitään selitystä?

perjantai 29. marraskuuta 2013

Aukiolotutkimus: check!

Nyt on aukkari takana. Aamulla tunti ennen toimenpidettä otin pari 600mg buranaa.
Tutkimus ei jännittänyt mua juuri yhtään. Jännitti oikeastaan vaan se, että tuubat olisi tukossa. Mutta eivät olleet! Vasen varsinkin, jossa KU oli, virtasi heti. Oikean kanssa piti vähän kuulemma kikkailla,  mutta sekin johtui mun rakenteista. Kohtu on taaksepäin kallistunut. Mutta siis oikealla oleva tuuba todettiin myös avoimeksi ja virtaus hyväksi. 

Itse tutkimus ei sattunut yhtään! Kerran tuntui ristiselässä lyhyt pisto, mutta sekin meni heti ohi. Lääkäri selitti kokoajan, mitä hän tekee ja hän sanoikin, että heidän (Felicitas-kilinikan) käytäntöihin kuuluu, että toimenpiteet tehdään niin minimaalisin ottein kuin vain on mahdollista. He eivät esim. käytä joitain pihtipuristimia?, joita kuulemma usein käytetään aukkaria tehdessä.

Voin siis lämpimästi suositella Felicitas-klinikkaa, ainakin aukiolotutkimuksen yhteydessä. Kela-korvauksen jälkeen multa jäi maksettavaksi 205 euroa eli onhan se aika suolainen hinta. Tämä ei siis ole maksettu mainos:) vaan haluan suositella ko. klinikkaa ihan omasta tahdosta.

Johtimet ovat siis tämän tutkimuksen perusteella auki. Lääkäri kehoitti ottamaan muutama seuraava kierto "tosissaan" yrittämisen suhteen, koska huuhtelun jäljiltä hedelmöittyminen voi onnistua entistä helpommin. Jos raskaus ei ala yrittämisestä huolimatta maaliskuuhun mennessä, niin sitten palaamme klinikalle ja mietimme jatkohoitoa.

En uskalla valottaa täällä sen tarkemmin elämäntilanteestamme, mutta sanotaan näin, että meidän molempien töiden takia, yhdynnän ajoittaminen juuri niihin otollisiin hetkiin, on todella haasteellista. Mutta tahtotila on nyt molemmilla korkealla, joten ehkä tästä voi nyt tullakin jotain;)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Alkukierron intoa

Pystyn aika hyvin nollaamaan ajatukseni uuteen kiertoon lähtiessä. Siinä vaiheessa kun vuoto alkaa, alan innolla odottamaan ovulaatiota. Menkat toki muistuttavat menetetystä mahdollisuudesta, mutta ajattelen ne kuitenkin enemmän uutena mahdollisuutena.
 
Alkukierrossa olen siis intoa ja toivoa täynnä. Katson ovulaatiolaskureilla, milloin mahdollinen ovulaatio on ja hypistelen ovulaatiotesti-pussukkaani. Joo, minulla on sellainen:) Ensimmäiseen puoleen vuoteen en tikutellut ovista, mutta viime vuoden lopusta otin ensin digit käyttöön ja nyt rinnalla on myös liuskatestejä.
 
Yleensä aloitan oviksen tikuttamisen kp10. Nykyisin testaan sekä aamulla, että illalla. Lääkäri opasti viime kerralla, että ovistesti kannattaa tehdä vasta esim. aamun toisesta pissasta. Ei siis yön jälkeisestä aamupissasta, niinkuin olin aikaisemmin tehnyt. Keskimäärin ovisplussa on ollut minulla kp14, tosin viime kierrossa poikkeuksena kp17. Mielenkiinnolla odotan, että miten tässä kierrossa käy.
 
Minut on kahdessa kierrossa ultrattu kp10, jolloin molemmilla kerroilla munasarjoissa oli yksi johtofollikkeli kokoa 14mm. Ensimmäisellä kerralla ovisplussa tuli kp13 illalla ja siitä kierrosta plussasin. Tämä raskaus päättyi kohdunulkoiseen.
Toisessa kp10 tehdyssä ultrassa (edellisessä kierrossa) näkyi siis taas 14mm folli. Mutta ovisplussa tuli vasta kp17. Eli aikapaljon myöhemmin kuin tuossa aikaisemmassa kierrossa. Täytyy kysyä lääkäriltä asiasta perjantaina. Ai niin, kävinhän minä edellisessä kierrossa mittauttamassa sen s-prog-pitoisuudenkin. Toivottavasti sekin osoittaa, että olen ovuloinut.
 
Nyt elellään siis intopiukeena tätä alkukiertoa. Tänään on kp4. Tulevana perjantaina on luvassa aukiolotutkimus. Odotan sitäkin innolla. En lainkaan pelkää tutkimuksen aiheuttamaa kipua. Ainoastaan tutkimuksen tulokset jännittää. Mitäs jos esim vasen johdin, jossa KU oli, onkin tukossa?? No, perjantaina se selviää.
 
Jos putket eivät ole tukossa ja s-prog-pitoisuuskin osoittaa, että ovuloin, niin mitäköhän on seuraavaksi luvassa? Mieskin on tutkittu jo aika perusteellisesti. Takana kuitenkin kaksi alkanutta raskautta...hmm.
 
ps. edelleen mietin, miten saisin tätä blogia vähän näkyvämmäksi.
 


lauantai 23. marraskuuta 2013

Vyöhyketerapiaa

Keskenmenon jälkeen aloin etsimään rentoutumiskeinoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Luin kirjoja positiivisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Tunsin, että niistä oli apua. Kesä oli ihana ja osasin nauttia elämästä. Löysin arjesta pieniä asioita, joilla kuitenkin oli näin myöhemmin ajateltuna suuri vaikutus minuun. Ehkä uusi raskauskin alkoi sen vuoksi niin nopeasti??

Elokuun puolessa välissä hakeuduin vyöhyketerapiaan. Olin lukenut jostain, että sekin voisi edesauttaa raskautumisessa. Ensimmäisessä hoitosessiossa vyöhyketerapeutti kysyi, mikä tuo minut sinne. Terapeutti oli vanhempi mies, joten aluksi ajattelin, että en sano raskaustoiveesta mitään, "Stressin helpottamiseksi", sanoin. Mutta tällainen hölösuu kun olen, niin jatkoin heti perään, että raskauskin on toiveena ja bla bla blaa. 

Kävi ilmi, että terapeutti oli juuri edellisenä viikonloppuna ollut koulutuksessa, joka oli keskittynyt juurikin vyöhyketerapian vaikutuksiin hedelmällisyyteen. Harmi vaan, että hänen näyttämänsä materiaali taisi olla norjaksi. Mutta siis, hän oli oikein vakuuttunut, että tästä voisi olla apua. 

Terapeutti alkoi käymään jalkojani läpi. Vasemman jalan kohdalla käsitellessään munasarjan pistettä, hän sanoi siellä olevan jonkinlaisen "jumin" tai "tukoksen", en muista tarkkaan mitä sanaa hän käytti. Muistan, että käsittely sattui. "Noin, nyt on parempi", sanoi terapeutti hetken aikaa paineltuaan munasarjan kohtaa.

Syy siihen, miksi halusin jakaa tämän stoorin, tulee tässä. Tuo hoitokerta, jossa terapeutti totesi vasemmassa munasarjassa olevan tukoksen, oli samalla viikolla, kun minulla oli ollut ovulaatio. Kohdunulkoinen raskaus todettiin olevan vasemmassa munasarjassa. 

Ding Ding Ding! Kyllä vaan! En usko, että se oli vain sattumaa. 

Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olikohan se hedelmöittynyt alkio jo matkannut munanjohtimeen ja jumiutunut sinne. Ja, johtuikohan se, että selvisin KU:sta niin "vähällä" siitä vyöhyketerapia kerrasta. En tiedä, tuohon jälkimmäiseen sillä ei kai ollut merkitystä, mutta sen verran ihmeellinen juttu se kaikkiaan oli, että kävin terapiassa vielä muutaman kerran KU:n jälkeenkin.

Nyt en ole käynyt hoidossa pitkään aikaan, mutta varasin seuraavan ajan muutaman viikon päähän. Haluan niin saada takaisin sen saman elämänilon ja positiivisuuden, joka minulla oli kesällä. Uskon, että positiivisuudella on suuri vaikutus myös uuden elämän alkamiselle.


Tänään on muuten kp1. Harmitus ei ole tänään lainkaan suuri. Enemmän harmitti pari päivää sitten kun tein negatiivisen raskaustestin (ja pari vielä sen jälkeen). Ne valmistelivat minut tähän päivään. Nyt vaan täytyy ajatella, että uusi kierto on uusi mahdollisuus! 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Rosvosektori

Niinhän siinä sitten kävi, että rosvosektori napsahti tässä elämän onnenpyörässä. Heräsin yöllä pissalle (käyn pissalla öisin muutenkin kuin raskaana) ja päätin siinä samalla tehdä testin. Negatiivinenhan se oli. Yllättävän helposti sain kuitenkin unen päästä kiinni. Aamulla vielä vääntelin ja kääntelin tikkua, mutta ei haamun haamua.
 
Nyt eletään dpo12, kp30/??. Kysymysmerkit sen vuoksi, että yleensä kierto on ollut 30 päivää, mutta KU tuntuu vaikuttaneen kroppaan enemmän kuin KM. Ovisplussan saan yleensä kp14, mutta tässä kierrossa se tuli kp17. Ymmärtääkseni kierto venyy jos ovis tulee myöhemmin. Ärsyttävää kun ennen näitä epäonnistuneita raskauksia kierrot olivat niin säännöllisiä.
 
Nyt vaan toivon, että uusi kierto alkaa pian ja pääsen aukiolotutkimukseen kp10 tienoilla. Vaikka olen lukenut "kauhutarinoita" operaation aiheuttamasta kivusta, niin täytyy sanoa, että odotan sitä positiivisin mielin. Minulla on korkea kipukynnys, joten uskon, että selviän kivusta. Lisäksi tieto siitä, aiheuttiko KU mahdollisesti jotain damagee putkeen kiinnostaa niin kovin, että kivusta viis.
 


maanantai 18. marraskuuta 2013

Tähdenlento

Mietin hetken, että kirjoitanko tätä postausta, mutta koska kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni niin päätin uskaltaa kirjoittaa.  (mitenköhän saisin ihmiset löytämään blogini, tai siis lähinnä ne, jotka ovat kokeneet samoja asioita ja haluaisivat vertaistukea??)
 
 
Sanon sen suoraan. Minulla on melko vahva olo, että olen raskaana. Tai jos en ole, niin kroppani huijaa minua nyt todenteolla. Koskaan aikaisemmin en ole saanut tällaisia "valeoireita" ellen ole ollut raskaana. Silloinkaan en ole oireillut ennen plussaa. Nythän on vasta kp27/30, tosin kierto saattaa olla pidentynyt tuosta 30:stä KU:n jälkeen, ja n. dpo 9.
 
 
Eilen se tunne iski. Tunne siitä, että olen raskaana.
Pienet tuikkailut alavatsassa ja oikealla puolella (siltä puolelta irtosi munarakkula tässä kierrossa), orastava selkäkipu, vilu, aristavat rinnat sekä SE TUNNE kertovat, että jotain ihanaa voisi olla tapahtumassa. Lisäksi eilen seisoessani keittiössä, yhtäkkiä pääni läpi pyyhkäisi jokin ja tuntui, että pyörryn, tai siis kuvittelen, että siltä voisi pyörtyminen tuntua, en ole koskaan pyörtynyt. TIlanne kesti ihan hetken, mutta menin heti sohvalle makaamaan. Anoppi kysyi heti "Oletko raskaana?".
 
 
Koko iltapäivän ja illan olin ihan jäässä ja tänä aamuna alkoi kurkkukipu. Toki voihan olla, että kaikki johtuu vain alkavasta flunssasta, mutta silti minulla on se tunne. Ja äsken tunsin vähäistä kuvotusta.
 
 
Voi kunpa tämä olisi sitä ihteään. Se, että "oireita" olisi jo nyt, antaa minulle uskoa, että tällä kertaa kaikki voisi mennäkin hyvin.
 
 
Ainiin, ja eilen illalla ajoimme miehen kanssa mökille ja hän näki tähdenlennon. Sanoi nähneensä niitä paljon viime aikoina. " Harmi kun en voi kertoa mitä olen toivonut, koska silloin se ei toteudu", hän lisäsi. Tottakai tiesin, mitä hän on toivonut. Hetken päästä meidän edestä pyyhkäisi jälleen tähdenlento ja me molemme näimme sen. Uskon, että toivoimme samaa asiaa hiljaa mielissämme.
 
 
Seuraava yönä näin unta, että laitoin vastasyntynyttä vaunuihin nukkumaan ja oli hirveän kuuma. En tiennyt mitä vauvalle olisi pitänyt pukea päälle:) Jos olisin nyt raskaana syntyisi vauva heinä-elokuussa 2014 ja silloin todennäköisesti olisi kuuma.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ensimmäinen kierto

Nyt eletään kiertopäivää 22 ensimmäisessä varsinaisessa kierrossa kohdunulkoisen jälkeen. Kuukautiset alkoivat 37 päivän päästä ku:n tyhjennysvuodon alkamisesta. Aikaisemmin kuukautiseni ovat olleet hyvin säännölliset ja mielestäni ns. normaalit. Vuoto on yleensä kestänyt sen 5 päivää ja kuukautiskierto on ollut 29-30 päivää. Nyt vuotoa jatkui yli viikon. Se ei tosin ollut loppupäivistä kovin runsasta, vaan rasittavaa ruskeaa tuhrua. Ei lainkaan minulle normaalia.

Tässä kierrossa olen ollut yksityisellä kuukautiskierron kartoituksessa. Eli kp 3 otettiin alkukierron verikokeet ja kp10 oli ultra. Verikokeet olivat ok ja ultrassa näkyi kp10 14mm:n follikkeli. Viime plussakierrossa näkyi myös samankokoinen folli samana kiertopäivänä. 

Aloin tikuttamaan ovista kp10. Aikaisemmin olen saanut ovisplussan n. kp14. Mutta nyt sain hymynaaman testiin vasta kp17! Saas nähdä miten kierto muuttuu ja näkyykö verikokeessa mitä. Menen siis seitsemän päivän päästä ovisplussasta mittauttamaan s-progesteroni pitoisuuden. Se kertoo sitten ovulaatiosta. 

Ovis hyödynnettiin jokseenkin, mutta plussapäivänä ei päästy hommiin. Vasta plussan jälkeisenä aamuna ehdittiin hommiin. Ja sit oli n. kolme päivää aikaisemmin aksöniä. Odotukset eivät ole siis korkealla, mutta tottakai toivon, että jos kuitenkin...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Wrap up: kohdunulkoinen raskaus

Kohdunulkoisen raskauden sattuessa kohdalleni en tiennyt asiasta juuri mitään sitä ennen. Tiesin ainoastaan, että se on yksi ikävä vaihtoehto tuulimunan ja keskenmenon joukossa. En ollut kuullut henk.koht. kokemuksia keneltäkään. Janosin saada tietoa mm. hcg:n laskuvauhdista ja mahdollisesta uusiutumisriskistä. Päätin jo silloin, että haluan jakaa tämän kokemukseni esim. blogissa, jotta mahdollisesti joku muu voisi saada siitä vertaistukea. Vaikka en tiedä päätyykö tätä kovin moni lukemaan:)
 
Tässä wrap up minun kohdunulkoisesta raskaudesta:
 
-plussa 3.9.2013
-ensimmäiset kiputuntemukset 10.9
-sairaalaan 11.9, illalla hCG 832 mIU/ml, verta vatsaontelossa
-12.9 aamulla hCG 668 mlU/ml, veren määrä vatsaontelossa vähentynyt
-13.9 aamulla hCG 415 mIU/ml, veren määrä vatsaontelossa edelleen vähentynyt
-16.9 aamulla hCG 275 mIU/ml
-17.9 tyhjennysvuoto alkoi, vuotoa kesti n. viikon
-19.9 aamulla hCG 168 mIU/ml
-23.9 aamulla hCG 73 mIU/ml
-30.9 aamulla hCG 4.1 mIU/ml -> seuranta päättyy
-23.10 ensimmäiset kuukautiset
 
hCG:n lasku kesti kokonaisuudessaan siis n.20 päivää. Ja ensimmäiset kuukautiset alkoivat kuuden viikon päästä siitä kun kohdunulkoinen raskaus todettiin.
 
Näin jälkikäteen mietittynä, merkki, joka OLISI voinut merkitä jotain hälyyttävää oli se, että raskaustesti näytti hyvin haaleaa plussaa koko ajan. Liuskatestissä viiva oli kyllä selvästi havaittavissa, mutta ei kontrolliviivaa vahvempi. Keskenmenneessä raskaudessani viivat olivat kontrollia vahvempia.
Clearbluen digitaalinen raskaustesti antoi tuloksen raskaana 2-3 huomattavan pitkän mietinnän jälkeen. Muistan, että huolestuin siitä, koska jälleen kerran keskenmenneessä raskaudessa CB antoi jo ensimmäisessä testissä heti 2-3 ja viikkoa myöhemmin jo 3+.
Ymmärtääkseni hCG arvo toki nousee erilailla eri ihmisillä ja eri raskauksissa. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tämä oli jonkinlainen ennakkovaroitus.
 
Tällä hetkellä tilanne on se, että ensimmäiset KU:n jälkeiset kuukautiset ovat siis olleet ja ensimmäinen ovulaatiokin bongattu. Kuukautisvuoto/-tuhru jatkui huomattavasti pidempään kuin normaalit 5 päivää. Nyt ruskeaa tuhrua tuli vielä reilu viikko myöhemmin. LH-huippu, jonka normaalisti olen bongannut kp 13-15, tuli nyt ensimmäisessä kierrossa vasta kp17. Saas nähdä miten kierto muuttuu. Keskimäärin kiertoni on 30 päivää.
 
Jo ennen KU:tta olimme varanneet lapsettomuusklinikalle ensikäynnin ja siellä lääkäri totesi, että ensinnäkin on hyvä, että taustalla on kaksi luomu raskautumista. Ja se, että ensin on ollut keskenmeno ja sitten kohdunulkoinen, SAATTAA kertoa siitä, että keskenmenosta on saattanut jäädä esim. pieni tulehdus raskauden kannalta strategisiin paikkoihin, ja sen takia toinen raskaus oli KU.
Nyt mies on tutkittu ja minun tutkimukset ovat vielä kierron kartoituksen kannalta kesken. 

Isänpäivä ensi vuonna

Kunpa voisimme mieheni kanssa viettää ensi vuonna Isänpäivää erilailla kuin nyt. Siis muuten kuin, että soitamme vain omille isillemme ja toivotamme hyvät Isänpäivät. Tämä Isänpäivä olisi ollutkin aivan erilainen jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut loppuun asti. Laskettu aika olisi nimittäin ollut 4.11.
 
Toivon, että ensi vuonna tähän aikaan saan toivottaa miehelleni hyvää Isänpäivää. Valmistaisin hänelle herkkuaamiaisen paistettuine pekoneineen ja kananmunineen. Sen kummempia lahjoja en antaisi ja tiedän ettei mieheni kaipaisisikaan niitä. Olisihan hänellä jo lahjoista suurin, oma pikkuinen.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kohdunulkoinen raskaus Osa 3

(Palataanpa vielä hetkeksi syyskuun tapahtumiin...)

Lento Suomeen sujui hyvin, vaikka pelkäsin koko ajan, että munatorvi räjähtää ja kuolen. Tai no ainakin, että joudutaan tekemään hätälasku matkan varrelle eikä matkavakuutus korvaa sitä hupia. Joo, omaan vilkkaan mielikuvituksen. Mutta siis, lennosta selvittiin eikä kivutkaan enää vaivanneet.
 
Lauantaina soitin kättärille, josta kehoitettiin tulemaan kontrolliin vasta maanantaina. Jotenkin arvasin, että täällä Suomessa ei oteta näitä juttuja liian vakavasti. Onhan jollekin kohdunulkoisesta raskaudesta kärsineelle sanottu tämän kärsivän vain ilmavaivoista!! Sloveniassa oli ihanaa se, että heti alusta asti minut otettiin tosissaan, jo ennen kuin itsekään tiesin, mikä minua vaivasi.
 
Maanantai-aamuna lompsin päivystykseen ja aikani odotettua päivystävä lääkäri kutsui minut huoneeseensa. Tätä ennen minua oli jo hoitaja kertaalleen haastatellut ja olin käynyt labrassa. Lääkäri oli hyvin empaattinen. Minulle tuli tunne, että hän piti tilannettani surullisempana kuin minä itse.
 
Ultrassa hän näki munajohtimen ulkopuolella, ihan siinä vieressä, jotain. Jotain, joka saattoi olla alkion rippeet. Kokonaisuudessaan kaikki näytti olevan ihan jees. Todennäköisesti normaalia kuukautisvuotoa runsaampi vuoto alkaisi sitten jossain vaiheessa. (Vuoto alkoi tästä seuraavana päivänä).
 
Hcg-arvo oli laskenut tässä vaiheessa jälleen tasolle 200. Seuraava labra määrättiin saman viikon torstaille. Jatko katsoittaisiin sitten myöhemmin.
 
Olin asennoitunut menemään töihin kontrollin jälkeen, mutta lääkäri "määräsi" minulle viikon sairaslomaa. Salaa olin toivonutkin sitä. Soitin töihin ja kerroin suoraan, mistä oli kyse. Olin päättänyt, että kerron asiasta, koska historiani huomioon ottaen joutuisin todennäköisesti ramppaamaan lekurin vastaanotolla ja labroissa tulevaisuudessakin enkä jaksaisi keksiä selityksiä poissaoloille. Ja kun yleensä en ole poissa töistä. Onneksi asiaan suhtauduttiin erittäin hyvin.
 
Torstaina hcg oli laskenut taas ja seuraava testi määrättiin seuraavalle maanantaille, jolloin laskua oli tapahtunut jälleen. Sovittiin, että viikon päästä taas mitataan arvo. Olisikohan ollut 21.10 kun hcg-arvo oli enää 4, jolloin seuranta päätettiin lopettaa.

Palaan vielä noihin arvoihin ja laitan tarkat arvot tänne. Itseä ainakin kiinnosti tietää miten muilla on tuo hcg laskenut KU:n jälkeen eikä siitä hirveästi tietoa löytynyt. Toki hcg:n lasku on ymmärtääkseni yhtä yksilöllistä kuin sen nousukin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Kohdunulkoinen raskaus Osa 2

Aamupäivästä tosiaan labratulokset paljastivat, että raskaushormoni oli laskemaan päin (hcg n.600) eli kyseessä ei ollut normaali raskaus. Kaksi lääkäriä yrittivät ultraamalla paikallistaa alkion sijainnin. Se ei ollut helppoa. Itsekin näin katossa olevalta screeniltä miltä siellä sisälläni näytti.
 
Munanjohtimen suulla oli epäilty nro 1. Tai oikestaan se ainoa epäilty. Siellä näkyi jotain, mutta ilman leikkausta olisi mahdotonta sanoa 100%:n varmaksi mikä se oli. Lääkärit halusivat leikata minut. Toisaalta he sanoivat, että alkio saattaa itsekin hajota ja irrota munanjohtimesta. Halusin ehdottomasti miettiä asiaa vielä. Lähdenkö leikkaukseen ulkomailla vai jäämmekö seuraamaan tilannetta?
 
Onneksi ystäväni on lääkäri, joten soitin hänelle Suomeen. Hän konsultoi toista kokeneempaa lääkäriä, joka sanoi, että Suomessa ei lähdettäisi missään tapauksessa leikkaamaan tilanteessa, jossa hcg-arvo on lähtenyt laskuun. Leikkauksen sijaan hän suositteli seuraamaan tilannetta verikokein. Voisihan nimittäin olla, että hcg vielä lähtisikin nousuun.
 
Kieltäydyttyäni leikkauksesta ehdottivat lääkärit osastolle jäämistä vielä seuraavaan päivään. Siinä vaiheessa meinasi tulla  itku. Kuinka hemmetissä saisin aikani kulumaan??!! En halunnut, että mieheni joutuu viimeisiä lomapäiviä viettämään kanssani sairaalassa. "Vapautin" hänet velvollisuudesta pitää seuraa minulle ja hän lähti muutamaksi tunniksi ihailemaan vuorimaisemia. Yritin nukkua ja söin. On se jännä miten sairaaksi sitä tunteekaan itsensä sairaalakaapu ja se ranneke kädessä. Yritin suihkun avulla virkistää itseäni huomaten vasta suihkusta tullessani, että eihän minulla ole harjaa. Hiukset ihan takussa kömmin takaisin sänkyyn ja odotin, että aika kuluu.
 
Aikaisemmin päivällä huoneeseeni oli tuotu minua muutaman vuoden vanhempi nainen, vaikka tytöltä hän näytti, surkealta sellaiselta.  "Hmm, ei näytä raskaana olevalta", ajattelin. Tervehdin ja hän tervehti takaisin. En muista kysyneeni miksi hän tuli sinne, mutta sanoi kuitenkin kertovansa kohta. Tultuaan suihkusta hän sanoi tulleensa tekemään abortin. Hän ei voinut pitää vahinkolasta, koska miestä ei enää ollut ja taloudellinen tilanne oli huono. Tytöllä oli kova tarve puhua ja minä kuuntelin, vaikka mielessäni ajattelin, että tämä ei voi olla totta. Näinhän se menee, toinen, joka toivoo lasta enemmän kuin mitään saa taistella sen eteen, ja toinen, joka ei toivo lasta, saa sen...vahingossa. Tosin eihän sitä tiedä, vaikka hänenkin raskautensa olisi mennyt myöhemmin kesken. Enkä minä tuomitse aborttia. Tilanne oli vaan niin absurdi. Aivan kun joku olisi halunnut testata minua.
 
Tyttö oli huoneessani muutaman tunnin, ja lähtiessään toivotimme toisillemme onnea elämään. Hän toivoi minun saavan paljon lapsia:)
 
Iltapäivästä mieheni palasi sairaalaan. Siinä vaiheessa kipuni olivat merkittävästi vähentyneet. Siispä kysyin vuorossa olleelta lääkäriltä saisinko lähteä hotellille jos lupaisin palata huomenaamulla verikokeisiin. Ja toki jos kivut yltyisivät tulisin aikaisemmin. Eiväthän he olisi halunneet päästää minua, mutta sain lopulta heidät vakuuttuneiksi siitä, että tulen heti takaisin jos tarve vaatii.
 
Vaihdoin sairaalavaatteen omiini ja lähdimme hotellille. Kuuma suihku vähensi entisestään kipuja ja hotellin sänky oli parasta sairaalapedin jälkeen.
 
Aamulla aikaisin ajoimme takaisin sairaalaan verikokeisiin ja muutaman PIIIITKÄN tunnin jälkeen hcg-arvo oli laskenut jälleen sinne 400:aan. Myös ultraus paljasti, että akuuttia verenvuotoa ei ollut ja muutenkin verenmäärä vatsaontelossa oli vähentynyt. Munanjohtimessa ei myöskään enää näkynyt mitään.
 
Lääkäri kirjoitti minulle epikriisin jatkohoitoa varten. Hän painotti, että minun tulisi heti Suomeen päästyäni mennälääkärin vastaanotolle. Halasin lääkäriä ja kiitin hyvästä hoidosta.
 
Sairaalasta ulos tultaessa näin raskaana olevan tytön ison mahansa kanssa polttamassa tupakkaa. Tasan ei käy onnen lahjat!
 
 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Vihdoinkin hanat auki!

Jee-jee-jee!!!!!
Ensimmäiset kuukautiset kohdunulkoisen jälkeen alkoivat tänään. On niitä odotettu. Kierto venyi kp37 asti eli kierto ei siis ainakaan heti palannut normaaliksi. Menkkoja enteilevät tuntemukset alkoivat jo viime viikolla ja turhautuminen oli suurta kun niitä ei vaan kuulunut. Kivi vierähti heti sydämeltä, koska tiedän, että nyt asiat taas etenevät johonkin.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kohdunulkoinen raskaus Osa 1

Keskenmenosta kroppa palasi heti normaaliin säännölliseen rytmiinsä. Koin, että helpolla selvittiin. Henkinen toipuminenkin lähti heti liikkeelle ja ilmassa oli positiivisia fiiliksiä. Meille oli myös annettu lupa aloittaminen yrittäminen heti. Usko uuteen raskautumiseen oli kova.
 
Toukokuu taisi mennä ohi niin, ettei silloin olisi ollut edes mahdollista raskautua, mutta kesäkuusta eteenpäin alkoi varsinainen yrittäminen. Ja se yrittäminen kantoi hedelmää elokuun kierrosta. Syyskuun alussa tein siis jälleen positiivisen raskaustestin.
 
Olimme häämatkalla kun plussasin. Päivää ennen menkkoja tein ensimmäisen testin ja se oli hailakka, mutta kuitenkin selkeä plussa. Siitä se lähti vahvistumaan, mutta väri testiin muodostui mielestäni ehkä hieman liian hitaasti. Ja digitaalinen testi mietti sen verran kauan antaessaan ensin tuloksen PREGNANT ja vielä kauemmin antaessaan 2-3, että jokin ääni päässäni sanoi "älä innostu vielä".
 
Testin jälkeen elin viikon verran niin kuin olisin raskaana. Turvotus oli silmiin pistävä ja oireetkin olivat mielestäni voimakkaammat kuin huhtikuussa keskenmenneessä raskaudessa. Laskin, että vauva syntyisi toukokuussa, aivan niin kuin minäkin ja saisin viettää etukäteen Äitienpäivää. Se ajatus oli ihana.
 
Vaan kuinkas sitten kävikään? Viikon päästä plussasta tiistaina minulla alkoi aamulla vatsakivut. Ajattelin tietenkin, että kohtu siellä kasvaa. Kivut loppuivat iltapäiväksi. Vatsa oli kuitenkin koko ajan todella turvonnut. Mutta alkuraskaudessahan turvottaa, ajattelin. Seuraavana päivänä 11.9 kivut alkoivat taas heti aamusta ja siitä ne sitten voimistuivat ja voimistuivat. Omaan korkean kipukynnyksen, joten sinnittelin ilman kipulääkkeitä (halusin myös ajatella, että jos raskaus kuitenkini jatkuu, niin en halua syödä mitään lääkkeitä). Ajelimme mieheni kanssa autolla ylös vuorille ihailemaan maisemia. Minulla oli koko ajan tunne, että ihan kuin menkat alkaisivat minä hetkenä hyvänsä ja kivut olivat kovat.
 
Jossain vaiheessa mieheni sanoi, että pitäiskö meidän mennä käymään lääkärin vastaanotolla. Olin samaa mieltä. Onhan minulla vakuutus. Ajoimme kylän terveyskeskukseen, jossa minut otettiin heti vastaanotolle. Siellä nuori naislääkäri teki ihan pintapuolisen tarkastuksen ja antoi lähetteen keskussairaalaan. Sinne me sitten seuraavaksi lähdimme.
 
Keskussairaalaan päästyämme siinä kello 18.00 aikaan illalla, pääsin heti tutkimuksiin. Mukava mieslääkäri ultrasi minut lähes täysin pimeässä huoneessa. Onneksi mies oli mukana. Kohdussa ei näkynyt mitään ja vatsaontelossa oli verta. Tässä vaiheessa se iski täysin. Tähän asti olin vielä salaa toivonut, että tämä olisikin väärä hälytys ja kaikki olisi hyvin. Vaikka lääkäri sanoi, että raskaus voi olla niin alussa ettei vielä pitäisi näkyäkään mitään, niin minä en uskonut asian enää olevan niin.
 
Seuraavaksi minulta otettiin verikokeet. Ne saattaisivat vahvistaa kohdunulkopuolisen raskauden. Jos Hcg on yli 1000, kohdussa pitäisi näkyä jo jotain. Tuona iltana Hcg oli 800. Eli teoriassa oli mahdollista, että olisinkin raskaana eikä ultrassa kuulukaan näkyä vielä mitään.
 
Lääkäri halusi minun jäävän sairaalaan yöksi, jotta Hcg-arvoa voitaisiin seurata. Sain käydä syömässä, mutta puolen yön jälkeen en saisi syödä tai juoda mitään leikkausuhan vuoksi. Mies lähti iltakymmenen aikaan hotellille ja minä jäin sairaalakaavussani yksin osastolle. Synnyttäjien osastolle. Aivan, osasto oli täynnä vastasyntyneitä ja odottavia äitejä. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onneksi sain olla yksin huoneessa, koska jossain vaiheessa itkin niin, että henki meinas salpaantua.
 
Lääkäri oli tuonut pari paperia allekirjoitettaviksi ml. suostumuksen nukutukseen/puudutukseen/verensiirtoon leikkauksessa. Kysyin lääkäriltä pitääkö minun suostua leikkaukseen, johon hän sanoi: "Well, 30 years ago 85% of those who didn't have a surgery died." En kuitenkaan allekirjoittanut paperia. Yö meni niin ja näin. Vauvat itkivät koko yön. Odotin vaan, että aamu tulisi. Ja tulihan se lopulta. Näkymä huoneen ikkunasta oli hieno, vuoret näkyivät.
 
Aamulla hoitaja tuli ottamaan verinäytteen. Ja pari tuntia myöhemmin lääkäri tuli kertomaan, että Hcg oli laskenut 600:aan. Raskaus ei siis ollut normaalisti etenevä. No shit Sherlock! Niinpä seuranta osastolla tulisi jatkumaan.

Keskenmeno

Helmikuun lopulla tein sen. Positiivisen raskaustestin. Toivotun sellaisen. Aamuyöstä heräsin pissalle ja päätin tehdä digitaalisen testin. RASKAANA 2-3! Eipä siinä enää nukuttu sinä yönä. Mies ei ollut kotona vaan töissä. Yritin soittaa hänelle, mutta en saanut vastausta.

Työpäivä meni tietenkin kaikkea muuta kuin työasioita miettiessä. En enää muista varasinko heti jo neuvolan. Muistan kuitenkin, että oli ihmeellistä sanoa se ääneen neuvolatädille. Mies ei tietänyt vieläkään, koska olin päättänyt kuitenkin kertoa asian kasvotusten. Toki hän oli jo soittanut minulle takaisin aikaisempaan puheluuni, mutta sönkötin jonkin valkoisen valheen siihen :)

Illalla sen sitten kerroin ja reaktio oli odotetunlainen. Olimmehan jo yrittäneet lasta pidemmän aikaa. Tästä se alkaisi.
 
Neuvola-aika tuli melko aikaisessa vaiheessa neuvolan työntekijöiden lomien takia. Oli outoa istua siellä ja keskustella odottavan äidin ravitsemuksesta ja muusta asiaan liittyvästä.

Varasin meille varhaisultran viikolle 7+. Voi kuinka jännittävää se oli. Pelko siitä, että kohdussa ei olisikaan mitään tai se jokin olisi väärässä paikassa, oli suurta. Alkio kuitenkin löytyi kohdusta ja sydämen sykekin havaittiin näytöltä. Alkion koko kuitenkin oli neljä päivää pienempi kuin omien laskujen mukaan. Tämä laittoi ensimmäisenä hälytyskelloni soimaan. Kätilö kuitenkin oli sitä mieltä, että kaikki on hyvin. Varattiin kontrolliuktra viikon päähän.
 
Viikko vierähti ja taas jännitettiin miehen kanssa ultrahuoneessa. Alkio oli kasvanut viikossa juuri sen verran kuin pitikin. Silti mietin edelleen sitä kokoa suhteessa siihen milloin pikkuinen oli laitettu alulle. Minä nimittäin tiesin varsin hyvin milloin se oli tapahtunut, koska olin helmikuussa ollut työmatkalla. Ja koska yritystä oli jo siinä vaiheessa jonkin verran takana, olin merkannut yhdynnät kalenteriin (tähän ehkä palaan vielä myöhemmin).
 
Raskaus eteni ja kesälomat päätettiin sijoittaa eri kohtaan. Koska laskettu aika olisi marraskuun alussa, ei kesälomaa kannattaisi pitää vasta syyskuussa kun ei tiedä voisiko enää lentää. Se siis siirrettiin aikaisemmaksi. Mietimme mahdollisia nimiä uudelle tulokkaalle ja haaveiltiin muutenkin tulevasta muutoksesta. Tilasin kotidoppelerin, jota ei tosin ehditty tosissaan käyttämään. Tai harjoittelinhan minä toki ja olin jotain kuulevinaankin, mutta siinä vaiheessa se ei enää olisi ollut mahdollista.
 
Torstaina 11.4 rv 10+4 alkoi menkkamaiset kivut puolen päivän aikaan. Kipujen myötä myös vuoto. Tiesin mistä on kyse. Soitin varhaisultrapaikkaan ja siellä kuulin sen ensimmäisen kerran toisen sanomana "Taitaa olla keskenmeno nyt kyseessä". Hän ei ehtinyt ottaa minua vastaan. Halusin kuitenkin asialle vahvistuksen ja lähdin yksityiselle vastaanotolle miehen kanssa.
 
Ihana mieslääkäri otti meidät vastaan ja totesi alkion/sikiön kuolleen pari-kolme viikkoa aikaisemmin. Kyseessä oli spontaani keskenmeno eli kohtu tyhjenee itsestään. Ihanan lääkäristä teki se, että hän oli samalla kun hän sanoi suoraan kuinka asia on, niin hän puhui meille hyvin lohduttavasti ja rohkaisevasti. Hänen tapaaminen oli ratkaisevaa keskenmenosta toipumisen kannalta. Kiitimmekin häntä jälkikäteen.
 
Palattuamme kotiin vastaanotolta itkimme kummatkin, mies ja minä. Yli seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen näin ensimmäistä kertaa mieheni itkevän. Sitäkään en unohda koskaan.

Mikä toi minut tähän?

Loin tämän blogin jo aikaa sitten, mutta vasta nyt koen, että haluan oikeasti kirjoittaa tätä. Teen sen ensinnäkin itseni vuoksi. On joku paikka minne purkaa mietteitä. Mutta teen sen myös sen vuoksi, että voisin olla vertaistukena jolilekin samojen asioiden kanssa painiville.

Niin, mikä minut on saanut aloittamaan blogin? Vauvakuume, keskenmeno ja kohdunulkoinen raskaus. Niiden takia kirjoitan tätä.

Ensin tuli luonnollisesti vauvakuume sitten keskenmeno ja tuoreimpana kohdunulkoinen raskaus. Nyt on jäljellä enää entistä raastavampi vauvakuume ja ikävät, mutta samalla minua kasvattaneet kipeät muistot.

Ensimmäiseen kirjoitukseen halusin laittaa Pave Maijasen biisin Ikävä sanat, koska ne kuvastavat tätä hetkeä hyvin. Miten voikaan ikävöidä sellaista, mitä ei koskaan ole ollutkaan?

maanantai 21. lokakuuta 2013

Aloitus

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? 

Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan  
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

 
Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, et huomaakaan?  
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista et koskaan saanut otettakaan?  
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan 
minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

 
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä 
Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

 
Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?  
Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan  
Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan  
Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

 
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä  
Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä


-Pave Maijanen-