Vyöhyketerapiaa

Keskenmenon jälkeen aloin etsimään rentoutumiskeinoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Luin kirjoja positiivisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Tunsin, että niistä oli apua. Kesä oli ihana ja osasin nauttia elämästä. Löysin arjesta pieniä asioita, joilla kuitenkin oli näin myöhemmin ajateltuna suuri vaikutus minuun. Ehkä uusi raskauskin alkoi sen vuoksi niin nopeasti??

Elokuun puolessa välissä hakeuduin vyöhyketerapiaan. Olin lukenut jostain, että sekin voisi edesauttaa raskautumisessa. Ensimmäisessä hoitosessiossa vyöhyketerapeutti kysyi, mikä tuo minut sinne. Terapeutti oli vanhempi mies, joten aluksi ajattelin, että en sano raskaustoiveesta mitään, "Stressin helpottamiseksi", sanoin. Mutta tällainen hölösuu kun olen, niin jatkoin heti perään, että raskauskin on toiveena ja bla bla blaa. 

Kävi ilmi, että terapeutti oli juuri edellisenä viikonloppuna ollut koulutuksessa, joka oli keskittynyt juurikin vyöhyketerapian vaikutuksiin hedelmällisyyteen. Harmi vaan, että hänen näyttämänsä materiaali taisi olla norjaksi. Mutta siis, hän oli oikein vakuuttunut, että tästä voisi olla apua. 

Terapeutti alkoi käymään jalkojani läpi. Vasemman jalan kohdalla käsitellessään munasarjan pistettä, hän sanoi siellä olevan jonkinlaisen "jumin" tai "tukoksen", en muista tarkkaan mitä sanaa hän käytti. Muistan, että käsittely sattui. "Noin, nyt on parempi", sanoi terapeutti hetken aikaa paineltuaan munasarjan kohtaa.

Syy siihen, miksi halusin jakaa tämän stoorin, tulee tässä. Tuo hoitokerta, jossa terapeutti totesi vasemmassa munasarjassa olevan tukoksen, oli samalla viikolla, kun minulla oli ollut ovulaatio. Kohdunulkoinen raskaus todettiin olevan vasemmassa munasarjassa. 

Ding Ding Ding! Kyllä vaan! En usko, että se oli vain sattumaa. 

Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olikohan se hedelmöittynyt alkio jo matkannut munanjohtimeen ja jumiutunut sinne. Ja, johtuikohan se, että selvisin KU:sta niin "vähällä" siitä vyöhyketerapia kerrasta. En tiedä, tuohon jälkimmäiseen sillä ei kai ollut merkitystä, mutta sen verran ihmeellinen juttu se kaikkiaan oli, että kävin terapiassa vielä muutaman kerran KU:n jälkeenkin.

Nyt en ole käynyt hoidossa pitkään aikaan, mutta varasin seuraavan ajan muutaman viikon päähän. Haluan niin saada takaisin sen saman elämänilon ja positiivisuuden, joka minulla oli kesällä. Uskon, että positiivisuudella on suuri vaikutus myös uuden elämän alkamiselle.

Tänään on muuten kp1. Harmitus ei ole tänään lainkaan suuri. Enemmän harmitti pari päivää sitten kun tein negatiivisen raskaustestin (ja pari vielä sen jälkeen). Ne valmistelivat minut tähän päivään. Nyt vaan täytyy ajatella, että uusi kierto on uusi mahdollisuus!