Loin tämän blogin jo aikaa sitten, mutta vasta nyt koen, että haluan oikeasti kirjoittaa tätä. Teen sen ensinnäkin itseni vuoksi. On joku paikka minne purkaa mietteitä. Mutta teen sen myös sen vuoksi, että voisin olla vertaistukena jolilekin samojen asioiden kanssa painiville.
Niin, mikä minut on saanut aloittamaan blogin? Vauvakuume, keskenmeno ja kohdunulkoinen raskaus. Niiden takia kirjoitan tätä.
Ensin tuli luonnollisesti vauvakuume sitten keskenmeno ja tuoreimpana kohdunulkoinen raskaus. Nyt on jäljellä enää entistä raastavampi vauvakuume ja ikävät, mutta samalla minua kasvattaneet kipeät muistot.
Ensimmäiseen kirjoitukseen halusin laittaa Pave Maijasen biisin Ikävä sanat, koska ne kuvastavat tätä hetkeä hyvin. Miten voikaan ikävöidä sellaista, mitä ei koskaan ole ollutkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti