perjantai 29. elokuuta 2014

Tj 0!

Tänään on siis laskettuaika! 
Supistuksia ei ole. Limatulppaa en ole havainnut. Naama on ihan suht normaalin näköinen. Mutta, mikä tänään on erilailla, niin olen nyt puolesta päivästä lähtien kärsinyt aivan järkyttävästä päänsärystä. Olen viimeksi syönyt särkylääkettä kohdunulkopuolisesn raskauden yhteydessä (viime vuoden syyskuussa) ja tänään jouduin turvautumaan särkylääkkeeseen. Senkin otin vasta kun olin käynyt hierotuttamassa selän ja hartiat siinä toivossa, että särky johtuisi jumeista. Olinhan minä jumissa, mutta nappasin kuitenkin myös särkylääkkeen.

Nyt olen istunut tuolilla jonkin aikaa ja päässä jyskyttää vieläkin. Kipu on tosin ehkä hieman hellittämään päin. Kunpa tämä olisi jotenkin lähestyvään synnytykseen liittyvää. En vaan usko, että kroppa lähtisi erittämään synnytyksen käynnistymiseen tarvittavaa oksitosiinia, jos päänsärky on näin kovaa.

Jäämme siis odottamaan iltaa ja yötä mielenkiinnolla. Toivoisin niin kovasti synnytyksen alkavan tämän viikonlopun aikana.

torstai 21. elokuuta 2014

Olen valmis!

Olen seurannut youtubesta Plus1Please nimistä vlogia. Kyseessä on amerikkalainen nainen, joka on myös käynyt läpi keskenmenon ja kohdunulkopuolisen raskauden. Tällä hetkellä hän odottaa toista lastaan, mutta olen lähinnä seurannut hänen matkaansa ensimmäisen raskauden kohdalla.

Tänä aamuna katsoin hänen synnytyskertomuksensa ja sain siitä hirveästi voimaa. Kyyneliltäkään en säästynyt. Hänen tarinansa on niin paljon samanlainen kuin omani, että pystyin hyvin kuvittelemaan, miltä hänestä on tuntunut, kun kaiken sen jälkeen, he saavat nähdä, että vauva on täydellinen ja terve. 

En malta odottaa, että pääsen tositoimiin ja saamme nähdä tämän kauan odotetun rakkaan! Tänään on 9 päivää laskettuun aikaan. Mitään tuntemuksia ei ole, mutta eipä niitä välttämättä tulekaan, kun vasta h-hetkellä. Joka tapuksessa, minä olen valmis synnyttämään!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Pitkästä aikaa

Päivitelläänpä kuulumisia pitkästä aikaa. Viimeksi odottelin käyntiä pelkopolille, joten siitä ensin muutama sananen. Mietin vielä saman päivän aamuna, että pitäisikö perua käynti. Täytyy sanoa, että olis pitänyt kuunnella omaa intuitiota. Käynti oli nimittäin hyödytön.    Toki sain kuulla kuinka synnytys etenee ja mitä kivunlievityksiä on, mutta kun nämä aiheet eivät minua ole mietityttäneet alun alkaenkaan, niin jo puolen tunnin jälkeen vilkuilin kelloa ja mietin, että voisinko jo poistua. Kätilö ei tuntunut ymmärtävän, miksi olen siellä. Kiltisti hän vastasi kysymyksiini napanuoran kuristumiseen, vasta-aineisiin ja streptokokkiin liittyen, mikä oli hyvä. Hän ei ultrannut tai kuunnellut sydänääniä. No, sydänääniä voin halutessani kuunnella kotonakin dopplerilla. 

Käynnin jälkeen olin toki entistäkin valmiimpi synnytykseen. Ja olen yrittänyt ajatella, että kaikki menee hyvin. Enhän kai voikaan muuta. 

Viime viikolla oli raskauteni toinen lääkärineuvola. Silloin oli rv35+6. Lääkäri totesi vauvan olevan raivotarjonnassa ja yllättävän laskeutunut jo. Ei kuitenkaan kiinnittynyt. Hän sanoi uskovansa vauvan syntyvän viimeistään laskettuna päivänä. Itse en jaksa uskoa, että hän tulisi ennen aikojaan, kun ei mitään tuntemuksiakaan ole ollut. No, hienoa oli kuulla, että vauva oli raivotarjonnassa ja valmistelee tuloaan:)

Useat ihmiset kommentoivat vatsani olevan pieni. En olisi uskonut sen ärsyttävän minua. Mutta nyt se on saanut minut huolestumaan. Joo, huolestun tämän raskauden kohdalla näköjään milloin mistäkin. Sf-mitta on ollut koko ajan hieman keskikäyrän alapuolella, mutta kasvanut kuitenkin, mikä on kai lopulta se, mikä ratkaisee. Lääkäri totesi vatsan olevan keskivertoa pienempi, mutta ei huolestunut siitä. Ei kai minunkaan sitten pitäisi. Mies sanoo  pienuuden johtuvan siitä, että vatsalihakseni ovat niin hyvässä kunnossa, että ne estävät kasvua. Enpä tiedä:) Lääkäri sanoi, että syitä on monia mm. lapsiveden määrä, kohdun asento ja rasvakudoksen määrä. Harmittaa kun en tajunnut kysyä tuosta lapsiveden määrästä. Kun mitä jos sitä on liian vähän?? Taisin kyllä kysyä, että pitääkö tässä nyt huolestua ja hän sanoi, että ei. Eli kai kaikki on silti hyvin. 

Tänä aamuna herätessäni vatsa vaikutti aikaisempaa pienemmältä. En tiedä, onko se nyt laskeutunut vai mitä, mutta erilaiselta se näyttää. Aamulla tuli jopa hetken sellainen tunne etten edes olisi raskaana. Se oli outo tunne. Onneksi vauva liikkuu ja ilmoittelee siten olemassa olostaan:) Ehkä maha tosiaan on nyt laskeutunut. Jännää!

Jaksan edelleen käydä pitkillä kävelylenkeillä. Olen ottanut nyt tavaksi tehdä reilun tunnin kävelylenkin aamupäivisin. Se auttaa jaksamaan tätä hellettäkin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ainakin omalla kohdalla näin on. Lenkkini kulkee suurimmaksi osaksi varjossa, joten matkalla ei tarvitse kärsiä suorasta auringon paisteesta koko ajan. Meilläkun ei ole ilmastointia kämpässä, niin mielestäni ulkona on miellyttävämpää olla. Ja kun liikkuu, niin nesteet kehossa lähtevät liikkeelle, mikä vähentää turvotusta. Tietenkin pitää juoda kun liikkuu, muuten turvotukset lisääntyy. 

Olo on siis helteistä huolimatta edelleen tosi hyvä. Uskomatonta, että laskettuun aikaan on tänään yhtä pitkä aika, kun joulukuun ensimmäisestä päivästä on jouluaattoon:) 24 päivää siis!