perjantai 29. marraskuuta 2013

Aukiolotutkimus: check!

Nyt on aukkari takana. Aamulla tunti ennen toimenpidettä otin pari 600mg buranaa.
Tutkimus ei jännittänyt mua juuri yhtään. Jännitti oikeastaan vaan se, että tuubat olisi tukossa. Mutta eivät olleet! Vasen varsinkin, jossa KU oli, virtasi heti. Oikean kanssa piti vähän kuulemma kikkailla,  mutta sekin johtui mun rakenteista. Kohtu on taaksepäin kallistunut. Mutta siis oikealla oleva tuuba todettiin myös avoimeksi ja virtaus hyväksi. 

Itse tutkimus ei sattunut yhtään! Kerran tuntui ristiselässä lyhyt pisto, mutta sekin meni heti ohi. Lääkäri selitti kokoajan, mitä hän tekee ja hän sanoikin, että heidän (Felicitas-kilinikan) käytäntöihin kuuluu, että toimenpiteet tehdään niin minimaalisin ottein kuin vain on mahdollista. He eivät esim. käytä joitain pihtipuristimia?, joita kuulemma usein käytetään aukkaria tehdessä.

Voin siis lämpimästi suositella Felicitas-klinikkaa, ainakin aukiolotutkimuksen yhteydessä. Kela-korvauksen jälkeen multa jäi maksettavaksi 205 euroa eli onhan se aika suolainen hinta. Tämä ei siis ole maksettu mainos:) vaan haluan suositella ko. klinikkaa ihan omasta tahdosta.

Johtimet ovat siis tämän tutkimuksen perusteella auki. Lääkäri kehoitti ottamaan muutama seuraava kierto "tosissaan" yrittämisen suhteen, koska huuhtelun jäljiltä hedelmöittyminen voi onnistua entistä helpommin. Jos raskaus ei ala yrittämisestä huolimatta maaliskuuhun mennessä, niin sitten palaamme klinikalle ja mietimme jatkohoitoa.

En uskalla valottaa täällä sen tarkemmin elämäntilanteestamme, mutta sanotaan näin, että meidän molempien töiden takia, yhdynnän ajoittaminen juuri niihin otollisiin hetkiin, on todella haasteellista. Mutta tahtotila on nyt molemmilla korkealla, joten ehkä tästä voi nyt tullakin jotain;)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Alkukierron intoa

Pystyn aika hyvin nollaamaan ajatukseni uuteen kiertoon lähtiessä. Siinä vaiheessa kun vuoto alkaa, alan innolla odottamaan ovulaatiota. Menkat toki muistuttavat menetetystä mahdollisuudesta, mutta ajattelen ne kuitenkin enemmän uutena mahdollisuutena.
 
Alkukierrossa olen siis intoa ja toivoa täynnä. Katson ovulaatiolaskureilla, milloin mahdollinen ovulaatio on ja hypistelen ovulaatiotesti-pussukkaani. Joo, minulla on sellainen:) Ensimmäiseen puoleen vuoteen en tikutellut ovista, mutta viime vuoden lopusta otin ensin digit käyttöön ja nyt rinnalla on myös liuskatestejä.
 
Yleensä aloitan oviksen tikuttamisen kp10. Nykyisin testaan sekä aamulla, että illalla. Lääkäri opasti viime kerralla, että ovistesti kannattaa tehdä vasta esim. aamun toisesta pissasta. Ei siis yön jälkeisestä aamupissasta, niinkuin olin aikaisemmin tehnyt. Keskimäärin ovisplussa on ollut minulla kp14, tosin viime kierrossa poikkeuksena kp17. Mielenkiinnolla odotan, että miten tässä kierrossa käy.
 
Minut on kahdessa kierrossa ultrattu kp10, jolloin molemmilla kerroilla munasarjoissa oli yksi johtofollikkeli kokoa 14mm. Ensimmäisellä kerralla ovisplussa tuli kp13 illalla ja siitä kierrosta plussasin. Tämä raskaus päättyi kohdunulkoiseen.
Toisessa kp10 tehdyssä ultrassa (edellisessä kierrossa) näkyi siis taas 14mm folli. Mutta ovisplussa tuli vasta kp17. Eli aikapaljon myöhemmin kuin tuossa aikaisemmassa kierrossa. Täytyy kysyä lääkäriltä asiasta perjantaina. Ai niin, kävinhän minä edellisessä kierrossa mittauttamassa sen s-prog-pitoisuudenkin. Toivottavasti sekin osoittaa, että olen ovuloinut.
 
Nyt elellään siis intopiukeena tätä alkukiertoa. Tänään on kp4. Tulevana perjantaina on luvassa aukiolotutkimus. Odotan sitäkin innolla. En lainkaan pelkää tutkimuksen aiheuttamaa kipua. Ainoastaan tutkimuksen tulokset jännittää. Mitäs jos esim vasen johdin, jossa KU oli, onkin tukossa?? No, perjantaina se selviää.
 
Jos putket eivät ole tukossa ja s-prog-pitoisuuskin osoittaa, että ovuloin, niin mitäköhän on seuraavaksi luvassa? Mieskin on tutkittu jo aika perusteellisesti. Takana kuitenkin kaksi alkanutta raskautta...hmm.
 
ps. edelleen mietin, miten saisin tätä blogia vähän näkyvämmäksi.
 


lauantai 23. marraskuuta 2013

Vyöhyketerapiaa

Keskenmenon jälkeen aloin etsimään rentoutumiskeinoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Luin kirjoja positiivisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Tunsin, että niistä oli apua. Kesä oli ihana ja osasin nauttia elämästä. Löysin arjesta pieniä asioita, joilla kuitenkin oli näin myöhemmin ajateltuna suuri vaikutus minuun. Ehkä uusi raskauskin alkoi sen vuoksi niin nopeasti??

Elokuun puolessa välissä hakeuduin vyöhyketerapiaan. Olin lukenut jostain, että sekin voisi edesauttaa raskautumisessa. Ensimmäisessä hoitosessiossa vyöhyketerapeutti kysyi, mikä tuo minut sinne. Terapeutti oli vanhempi mies, joten aluksi ajattelin, että en sano raskaustoiveesta mitään, "Stressin helpottamiseksi", sanoin. Mutta tällainen hölösuu kun olen, niin jatkoin heti perään, että raskauskin on toiveena ja bla bla blaa. 

Kävi ilmi, että terapeutti oli juuri edellisenä viikonloppuna ollut koulutuksessa, joka oli keskittynyt juurikin vyöhyketerapian vaikutuksiin hedelmällisyyteen. Harmi vaan, että hänen näyttämänsä materiaali taisi olla norjaksi. Mutta siis, hän oli oikein vakuuttunut, että tästä voisi olla apua. 

Terapeutti alkoi käymään jalkojani läpi. Vasemman jalan kohdalla käsitellessään munasarjan pistettä, hän sanoi siellä olevan jonkinlaisen "jumin" tai "tukoksen", en muista tarkkaan mitä sanaa hän käytti. Muistan, että käsittely sattui. "Noin, nyt on parempi", sanoi terapeutti hetken aikaa paineltuaan munasarjan kohtaa.

Syy siihen, miksi halusin jakaa tämän stoorin, tulee tässä. Tuo hoitokerta, jossa terapeutti totesi vasemmassa munasarjassa olevan tukoksen, oli samalla viikolla, kun minulla oli ollut ovulaatio. Kohdunulkoinen raskaus todettiin olevan vasemmassa munasarjassa. 

Ding Ding Ding! Kyllä vaan! En usko, että se oli vain sattumaa. 

Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olikohan se hedelmöittynyt alkio jo matkannut munanjohtimeen ja jumiutunut sinne. Ja, johtuikohan se, että selvisin KU:sta niin "vähällä" siitä vyöhyketerapia kerrasta. En tiedä, tuohon jälkimmäiseen sillä ei kai ollut merkitystä, mutta sen verran ihmeellinen juttu se kaikkiaan oli, että kävin terapiassa vielä muutaman kerran KU:n jälkeenkin.

Nyt en ole käynyt hoidossa pitkään aikaan, mutta varasin seuraavan ajan muutaman viikon päähän. Haluan niin saada takaisin sen saman elämänilon ja positiivisuuden, joka minulla oli kesällä. Uskon, että positiivisuudella on suuri vaikutus myös uuden elämän alkamiselle.


Tänään on muuten kp1. Harmitus ei ole tänään lainkaan suuri. Enemmän harmitti pari päivää sitten kun tein negatiivisen raskaustestin (ja pari vielä sen jälkeen). Ne valmistelivat minut tähän päivään. Nyt vaan täytyy ajatella, että uusi kierto on uusi mahdollisuus! 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Rosvosektori

Niinhän siinä sitten kävi, että rosvosektori napsahti tässä elämän onnenpyörässä. Heräsin yöllä pissalle (käyn pissalla öisin muutenkin kuin raskaana) ja päätin siinä samalla tehdä testin. Negatiivinenhan se oli. Yllättävän helposti sain kuitenkin unen päästä kiinni. Aamulla vielä vääntelin ja kääntelin tikkua, mutta ei haamun haamua.
 
Nyt eletään dpo12, kp30/??. Kysymysmerkit sen vuoksi, että yleensä kierto on ollut 30 päivää, mutta KU tuntuu vaikuttaneen kroppaan enemmän kuin KM. Ovisplussan saan yleensä kp14, mutta tässä kierrossa se tuli kp17. Ymmärtääkseni kierto venyy jos ovis tulee myöhemmin. Ärsyttävää kun ennen näitä epäonnistuneita raskauksia kierrot olivat niin säännöllisiä.
 
Nyt vaan toivon, että uusi kierto alkaa pian ja pääsen aukiolotutkimukseen kp10 tienoilla. Vaikka olen lukenut "kauhutarinoita" operaation aiheuttamasta kivusta, niin täytyy sanoa, että odotan sitä positiivisin mielin. Minulla on korkea kipukynnys, joten uskon, että selviän kivusta. Lisäksi tieto siitä, aiheuttiko KU mahdollisesti jotain damagee putkeen kiinnostaa niin kovin, että kivusta viis.
 


maanantai 18. marraskuuta 2013

Tähdenlento

Mietin hetken, että kirjoitanko tätä postausta, mutta koska kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni niin päätin uskaltaa kirjoittaa.  (mitenköhän saisin ihmiset löytämään blogini, tai siis lähinnä ne, jotka ovat kokeneet samoja asioita ja haluaisivat vertaistukea??)
 
 
Sanon sen suoraan. Minulla on melko vahva olo, että olen raskaana. Tai jos en ole, niin kroppani huijaa minua nyt todenteolla. Koskaan aikaisemmin en ole saanut tällaisia "valeoireita" ellen ole ollut raskaana. Silloinkaan en ole oireillut ennen plussaa. Nythän on vasta kp27/30, tosin kierto saattaa olla pidentynyt tuosta 30:stä KU:n jälkeen, ja n. dpo 9.
 
 
Eilen se tunne iski. Tunne siitä, että olen raskaana.
Pienet tuikkailut alavatsassa ja oikealla puolella (siltä puolelta irtosi munarakkula tässä kierrossa), orastava selkäkipu, vilu, aristavat rinnat sekä SE TUNNE kertovat, että jotain ihanaa voisi olla tapahtumassa. Lisäksi eilen seisoessani keittiössä, yhtäkkiä pääni läpi pyyhkäisi jokin ja tuntui, että pyörryn, tai siis kuvittelen, että siltä voisi pyörtyminen tuntua, en ole koskaan pyörtynyt. TIlanne kesti ihan hetken, mutta menin heti sohvalle makaamaan. Anoppi kysyi heti "Oletko raskaana?".
 
 
Koko iltapäivän ja illan olin ihan jäässä ja tänä aamuna alkoi kurkkukipu. Toki voihan olla, että kaikki johtuu vain alkavasta flunssasta, mutta silti minulla on se tunne. Ja äsken tunsin vähäistä kuvotusta.
 
 
Voi kunpa tämä olisi sitä ihteään. Se, että "oireita" olisi jo nyt, antaa minulle uskoa, että tällä kertaa kaikki voisi mennäkin hyvin.
 
 
Ainiin, ja eilen illalla ajoimme miehen kanssa mökille ja hän näki tähdenlennon. Sanoi nähneensä niitä paljon viime aikoina. " Harmi kun en voi kertoa mitä olen toivonut, koska silloin se ei toteudu", hän lisäsi. Tottakai tiesin, mitä hän on toivonut. Hetken päästä meidän edestä pyyhkäisi jälleen tähdenlento ja me molemme näimme sen. Uskon, että toivoimme samaa asiaa hiljaa mielissämme.
 
 
Seuraava yönä näin unta, että laitoin vastasyntynyttä vaunuihin nukkumaan ja oli hirveän kuuma. En tiennyt mitä vauvalle olisi pitänyt pukea päälle:) Jos olisin nyt raskaana syntyisi vauva heinä-elokuussa 2014 ja silloin todennäköisesti olisi kuuma.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ensimmäinen kierto

Nyt eletään kiertopäivää 22 ensimmäisessä varsinaisessa kierrossa kohdunulkoisen jälkeen. Kuukautiset alkoivat 37 päivän päästä ku:n tyhjennysvuodon alkamisesta. Aikaisemmin kuukautiseni ovat olleet hyvin säännölliset ja mielestäni ns. normaalit. Vuoto on yleensä kestänyt sen 5 päivää ja kuukautiskierto on ollut 29-30 päivää. Nyt vuotoa jatkui yli viikon. Se ei tosin ollut loppupäivistä kovin runsasta, vaan rasittavaa ruskeaa tuhrua. Ei lainkaan minulle normaalia.

Tässä kierrossa olen ollut yksityisellä kuukautiskierron kartoituksessa. Eli kp 3 otettiin alkukierron verikokeet ja kp10 oli ultra. Verikokeet olivat ok ja ultrassa näkyi kp10 14mm:n follikkeli. Viime plussakierrossa näkyi myös samankokoinen folli samana kiertopäivänä. 

Aloin tikuttamaan ovista kp10. Aikaisemmin olen saanut ovisplussan n. kp14. Mutta nyt sain hymynaaman testiin vasta kp17! Saas nähdä miten kierto muuttuu ja näkyykö verikokeessa mitä. Menen siis seitsemän päivän päästä ovisplussasta mittauttamaan s-progesteroni pitoisuuden. Se kertoo sitten ovulaatiosta. 

Ovis hyödynnettiin jokseenkin, mutta plussapäivänä ei päästy hommiin. Vasta plussan jälkeisenä aamuna ehdittiin hommiin. Ja sit oli n. kolme päivää aikaisemmin aksöniä. Odotukset eivät ole siis korkealla, mutta tottakai toivon, että jos kuitenkin...

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Wrap up: kohdunulkoinen raskaus

Kohdunulkoisen raskauden sattuessa kohdalleni en tiennyt asiasta juuri mitään sitä ennen. Tiesin ainoastaan, että se on yksi ikävä vaihtoehto tuulimunan ja keskenmenon joukossa. En ollut kuullut henk.koht. kokemuksia keneltäkään. Janosin saada tietoa mm. hcg:n laskuvauhdista ja mahdollisesta uusiutumisriskistä. Päätin jo silloin, että haluan jakaa tämän kokemukseni esim. blogissa, jotta mahdollisesti joku muu voisi saada siitä vertaistukea. Vaikka en tiedä päätyykö tätä kovin moni lukemaan:)
 
Tässä wrap up minun kohdunulkoisesta raskaudesta:
 
-plussa 3.9.2013
-ensimmäiset kiputuntemukset 10.9
-sairaalaan 11.9, illalla hCG 832 mIU/ml, verta vatsaontelossa
-12.9 aamulla hCG 668 mlU/ml, veren määrä vatsaontelossa vähentynyt
-13.9 aamulla hCG 415 mIU/ml, veren määrä vatsaontelossa edelleen vähentynyt
-16.9 aamulla hCG 275 mIU/ml
-17.9 tyhjennysvuoto alkoi, vuotoa kesti n. viikon
-19.9 aamulla hCG 168 mIU/ml
-23.9 aamulla hCG 73 mIU/ml
-30.9 aamulla hCG 4.1 mIU/ml -> seuranta päättyy
-23.10 ensimmäiset kuukautiset
 
hCG:n lasku kesti kokonaisuudessaan siis n.20 päivää. Ja ensimmäiset kuukautiset alkoivat kuuden viikon päästä siitä kun kohdunulkoinen raskaus todettiin.
 
Näin jälkikäteen mietittynä, merkki, joka OLISI voinut merkitä jotain hälyyttävää oli se, että raskaustesti näytti hyvin haaleaa plussaa koko ajan. Liuskatestissä viiva oli kyllä selvästi havaittavissa, mutta ei kontrolliviivaa vahvempi. Keskenmenneessä raskaudessani viivat olivat kontrollia vahvempia.
Clearbluen digitaalinen raskaustesti antoi tuloksen raskaana 2-3 huomattavan pitkän mietinnän jälkeen. Muistan, että huolestuin siitä, koska jälleen kerran keskenmenneessä raskaudessa CB antoi jo ensimmäisessä testissä heti 2-3 ja viikkoa myöhemmin jo 3+.
Ymmärtääkseni hCG arvo toki nousee erilailla eri ihmisillä ja eri raskauksissa. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tämä oli jonkinlainen ennakkovaroitus.
 
Tällä hetkellä tilanne on se, että ensimmäiset KU:n jälkeiset kuukautiset ovat siis olleet ja ensimmäinen ovulaatiokin bongattu. Kuukautisvuoto/-tuhru jatkui huomattavasti pidempään kuin normaalit 5 päivää. Nyt ruskeaa tuhrua tuli vielä reilu viikko myöhemmin. LH-huippu, jonka normaalisti olen bongannut kp 13-15, tuli nyt ensimmäisessä kierrossa vasta kp17. Saas nähdä miten kierto muuttuu. Keskimäärin kiertoni on 30 päivää.
 
Jo ennen KU:tta olimme varanneet lapsettomuusklinikalle ensikäynnin ja siellä lääkäri totesi, että ensinnäkin on hyvä, että taustalla on kaksi luomu raskautumista. Ja se, että ensin on ollut keskenmeno ja sitten kohdunulkoinen, SAATTAA kertoa siitä, että keskenmenosta on saattanut jäädä esim. pieni tulehdus raskauden kannalta strategisiin paikkoihin, ja sen takia toinen raskaus oli KU.
Nyt mies on tutkittu ja minun tutkimukset ovat vielä kierron kartoituksen kannalta kesken. 

Isänpäivä ensi vuonna

Kunpa voisimme mieheni kanssa viettää ensi vuonna Isänpäivää erilailla kuin nyt. Siis muuten kuin, että soitamme vain omille isillemme ja toivotamme hyvät Isänpäivät. Tämä Isänpäivä olisi ollutkin aivan erilainen jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut loppuun asti. Laskettu aika olisi nimittäin ollut 4.11.
 
Toivon, että ensi vuonna tähän aikaan saan toivottaa miehelleni hyvää Isänpäivää. Valmistaisin hänelle herkkuaamiaisen paistettuine pekoneineen ja kananmunineen. Sen kummempia lahjoja en antaisi ja tiedän ettei mieheni kaipaisisikaan niitä. Olisihan hänellä jo lahjoista suurin, oma pikkuinen.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kohdunulkoinen raskaus Osa 3

(Palataanpa vielä hetkeksi syyskuun tapahtumiin...)

Lento Suomeen sujui hyvin, vaikka pelkäsin koko ajan, että munatorvi räjähtää ja kuolen. Tai no ainakin, että joudutaan tekemään hätälasku matkan varrelle eikä matkavakuutus korvaa sitä hupia. Joo, omaan vilkkaan mielikuvituksen. Mutta siis, lennosta selvittiin eikä kivutkaan enää vaivanneet.
 
Lauantaina soitin kättärille, josta kehoitettiin tulemaan kontrolliin vasta maanantaina. Jotenkin arvasin, että täällä Suomessa ei oteta näitä juttuja liian vakavasti. Onhan jollekin kohdunulkoisesta raskaudesta kärsineelle sanottu tämän kärsivän vain ilmavaivoista!! Sloveniassa oli ihanaa se, että heti alusta asti minut otettiin tosissaan, jo ennen kuin itsekään tiesin, mikä minua vaivasi.
 
Maanantai-aamuna lompsin päivystykseen ja aikani odotettua päivystävä lääkäri kutsui minut huoneeseensa. Tätä ennen minua oli jo hoitaja kertaalleen haastatellut ja olin käynyt labrassa. Lääkäri oli hyvin empaattinen. Minulle tuli tunne, että hän piti tilannettani surullisempana kuin minä itse.
 
Ultrassa hän näki munajohtimen ulkopuolella, ihan siinä vieressä, jotain. Jotain, joka saattoi olla alkion rippeet. Kokonaisuudessaan kaikki näytti olevan ihan jees. Todennäköisesti normaalia kuukautisvuotoa runsaampi vuoto alkaisi sitten jossain vaiheessa. (Vuoto alkoi tästä seuraavana päivänä).
 
Hcg-arvo oli laskenut tässä vaiheessa jälleen tasolle 200. Seuraava labra määrättiin saman viikon torstaille. Jatko katsoittaisiin sitten myöhemmin.
 
Olin asennoitunut menemään töihin kontrollin jälkeen, mutta lääkäri "määräsi" minulle viikon sairaslomaa. Salaa olin toivonutkin sitä. Soitin töihin ja kerroin suoraan, mistä oli kyse. Olin päättänyt, että kerron asiasta, koska historiani huomioon ottaen joutuisin todennäköisesti ramppaamaan lekurin vastaanotolla ja labroissa tulevaisuudessakin enkä jaksaisi keksiä selityksiä poissaoloille. Ja kun yleensä en ole poissa töistä. Onneksi asiaan suhtauduttiin erittäin hyvin.
 
Torstaina hcg oli laskenut taas ja seuraava testi määrättiin seuraavalle maanantaille, jolloin laskua oli tapahtunut jälleen. Sovittiin, että viikon päästä taas mitataan arvo. Olisikohan ollut 21.10 kun hcg-arvo oli enää 4, jolloin seuranta päätettiin lopettaa.

Palaan vielä noihin arvoihin ja laitan tarkat arvot tänne. Itseä ainakin kiinnosti tietää miten muilla on tuo hcg laskenut KU:n jälkeen eikä siitä hirveästi tietoa löytynyt. Toki hcg:n lasku on ymmärtääkseni yhtä yksilöllistä kuin sen nousukin.