(Palataanpa vielä hetkeksi syyskuun tapahtumiin...)
Lento Suomeen sujui hyvin, vaikka pelkäsin koko ajan, että munatorvi räjähtää ja kuolen. Tai no ainakin, että joudutaan tekemään hätälasku matkan varrelle eikä matkavakuutus korvaa sitä hupia. Joo, omaan vilkkaan mielikuvituksen. Mutta siis, lennosta selvittiin eikä kivutkaan enää vaivanneet.
Lento Suomeen sujui hyvin, vaikka pelkäsin koko ajan, että munatorvi räjähtää ja kuolen. Tai no ainakin, että joudutaan tekemään hätälasku matkan varrelle eikä matkavakuutus korvaa sitä hupia. Joo, omaan vilkkaan mielikuvituksen. Mutta siis, lennosta selvittiin eikä kivutkaan enää vaivanneet.
Lauantaina soitin kättärille, josta kehoitettiin tulemaan kontrolliin vasta maanantaina. Jotenkin arvasin, että täällä Suomessa ei oteta näitä juttuja liian vakavasti. Onhan jollekin kohdunulkoisesta raskaudesta kärsineelle sanottu tämän kärsivän vain ilmavaivoista!! Sloveniassa oli ihanaa se, että heti alusta asti minut otettiin tosissaan, jo ennen kuin itsekään tiesin, mikä minua vaivasi.
Maanantai-aamuna lompsin päivystykseen ja aikani odotettua päivystävä lääkäri kutsui minut huoneeseensa. Tätä ennen minua oli jo hoitaja kertaalleen haastatellut ja olin käynyt labrassa. Lääkäri oli hyvin empaattinen. Minulle tuli tunne, että hän piti tilannettani surullisempana kuin minä itse.
Ultrassa hän näki munajohtimen ulkopuolella, ihan siinä vieressä, jotain. Jotain, joka saattoi olla alkion rippeet. Kokonaisuudessaan kaikki näytti olevan ihan jees. Todennäköisesti normaalia kuukautisvuotoa runsaampi vuoto alkaisi sitten jossain vaiheessa. (Vuoto alkoi tästä seuraavana päivänä).
Hcg-arvo oli laskenut tässä vaiheessa jälleen tasolle 200. Seuraava labra määrättiin saman viikon torstaille. Jatko katsoittaisiin sitten myöhemmin.
Olin asennoitunut menemään töihin kontrollin jälkeen, mutta lääkäri "määräsi" minulle viikon sairaslomaa. Salaa olin toivonutkin sitä. Soitin töihin ja kerroin suoraan, mistä oli kyse. Olin päättänyt, että kerron asiasta, koska historiani huomioon ottaen joutuisin todennäköisesti ramppaamaan lekurin vastaanotolla ja labroissa tulevaisuudessakin enkä jaksaisi keksiä selityksiä poissaoloille. Ja kun yleensä en ole poissa töistä. Onneksi asiaan suhtauduttiin erittäin hyvin.
Torstaina hcg oli laskenut taas ja seuraava testi määrättiin seuraavalle maanantaille, jolloin laskua oli tapahtunut jälleen. Sovittiin, että viikon päästä taas mitataan arvo. Olisikohan ollut 21.10 kun hcg-arvo oli enää 4, jolloin seuranta päätettiin lopettaa.
Palaan vielä noihin arvoihin ja laitan tarkat arvot tänne. Itseä ainakin kiinnosti tietää miten muilla on tuo hcg laskenut KU:n jälkeen eikä siitä hirveästi tietoa löytynyt. Toki hcg:n lasku on ymmärtääkseni yhtä yksilöllistä kuin sen nousukin.
Palaan vielä noihin arvoihin ja laitan tarkat arvot tänne. Itseä ainakin kiinnosti tietää miten muilla on tuo hcg laskenut KU:n jälkeen eikä siitä hirveästi tietoa löytynyt. Toki hcg:n lasku on ymmärtääkseni yhtä yksilöllistä kuin sen nousukin.
Mulla on kanssa ollut ku viime kesänä ja siitä toipuminen on tosi raskasta. Omalla kohdallani kaikki meni pieleen (tk lääkäri ei uskonut että olen raskaana, en päässyt verikokeisiin ja lopulta tilanne meni munatorven repeämiseen asti). Viime kierrossa minulla oli taas ku. Mulla tuli kuukautiseset molemmista ihan normaalisti, raskaudet ehtivät noin 6-7 viikoille. Kesäisessä hCG ehti nousta 1080 asti, leikkauksen jälkeen sitä ei enää seurattukkaan.. Nyt saatiin arvoksi vaivaiset 51, kun tuhruvuoto alkoi ja siitä se laski 47 muutamassa päivässä ja viikossa 0. Mulla oli ekassa tuo sama, että viivat vahvistuivat tosi hitaasti, alkoivat vahvistua vasta viikolla 6. Tsemppiä ja jaksamista, ku ja km ovat tosi vaikeita ja raskaita kokemuksia ja niistä toipuminen vie aikaa <3
VastaaPoistaVoi Ellu, pahoittelut. Kovia olet sinäkin joutunut kokemaan. Ja just tuota tarkoitin, että kun täällä ei terveydenhuolto oikein tunnu ottavan tosissaan. Huvittavaa oli kun menin ensimmäiseen kontrolliin täällä Suomessa ja lääkäri vähän halveksivaan ääneensävyyn sanoi "olet sitten päässyt tutustumaan Slovenialaiseen terveydenhuoltoon", vastasin siihen, että "Kyllä, eikä minulla ole mitään negatiivista sanottavaa siitä, vaan ainoastaan hyvää. Heti pääsin tutkittavaksi ja hoito oli mitä parasta". Olisi Suomella opittavaa.
VastaaPoistaSanottakoon vielä, että olen itse ihan umpisuomalainen:)