Kunpa voisimme mieheni kanssa viettää ensi vuonna Isänpäivää erilailla kuin nyt. Siis muuten kuin, että soitamme vain omille isillemme ja toivotamme hyvät Isänpäivät. Tämä Isänpäivä olisi ollutkin aivan erilainen jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut loppuun asti. Laskettu aika olisi nimittäin ollut 4.11.
Toivon, että ensi vuonna tähän aikaan saan toivottaa miehelleni hyvää Isänpäivää. Valmistaisin hänelle herkkuaamiaisen paistettuine pekoneineen ja kananmunineen. Sen kummempia lahjoja en antaisi ja tiedän ettei mieheni kaipaisisikaan niitä. Olisihan hänellä jo lahjoista suurin, oma pikkuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti