Rauha maassa

Juttelin eilen neuvolaneidin kanssa puhelimessa verikokeiden tuloksista. Hän myönsi, että olisi varmasti ollut viisasta soittaa minulle ne tulokset eikä laittaa viikonloppua vasten sähköisen palvelun kautta. No shit Sherlock!

 

Selvisi, että minulla ei ole vasta-aineita ainakaan toistaiseksi veressä. Aikamoinen helpotus! Pelkäsin koko viikonlopun ajan, että vasta-aineita olisi veressäni vähintäänkin kohdunulkoisen jäljiltä. Ja siellä ne nyt aiheuttaisivat vaaraa Pikkuiselle. Mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Jos neukkatäti olisi soittanut minulle tulokset tämäkin asia olisi selvinnyt heti. Enhän minä osannut tulkita tuloksista tuota vasta-aine asiaa.

 

Normaalisti minulta otettaisiin seuraava verikoe raskausviikolla 26, mutta koska historiani on niin surkea, pyysin, että pääsisin aikaisemmin verikokeeseen. Ihan vaan mielenrauhan takia. Ajatuskin siitä, että veret sekoittuisivat ja vasta-aineita alkaisi muodostua tässä välillä eikä asiasta tiedettäisi mitään, saa minut ahdistumaan. Tiedän, että verien sekoittuminen ennen loppuviikkoja on hyvin epätodennäköistä, mutta jos siihen on pienikin mahdollisuus ennen sitä, niin en pysty olemaan huolehtimatta.

 

Viikonloppuna tuli tosiaan luettua netistä aika paljon tästä asiasta ja yritin lukea ainoastaan ns. virallisia sivustoja. Mm. SPR:n sivulla oli tarina pikkupojasta, joka oli altistunut vasta-aineille raskauden aikana ja hänelle oli jäänyt sen seurauksena silmien karsastusta ja jotain muuta pientä vaivaa. Olin siis aika ihmeissäni kun neuvolaneiti sanoi, että ei niistä vasta-aineista seuraa mitään vakavaa, kun kysyin, että mitäs jos niitä alkaa muodostumaan tässä ennen viikkoa rv26 eikä asia selviä kuin vasta sitten. Miten siitä ei olisi muka haittaa jos sikiö kärsii anemiasta usean viikon ajan?? En siis koe, että voin täysin luottaa neuvolan neuvoihin. Tuntuu, että varmemmin selviää kun itse ottaa asioista selvää ja osaa vaatia asioita.

 

Nyt jos tätä tekstiä lukee joku, jolla ei ole vielä lapsia, mutta harkitsee niitä vakavasti, niin kehottaisin sinua ottamaan selvää veriryhmästäsi. Itse tiesin kyllä, että minulla on veriryhmä O, mutta reesustekijää en tiennyt. Nyt tiedän, että olen O-. Tämä tietohan ei ole tarpeellinen jos matkanvarrelle ei osu keskenmenoja tai kohdunulkopuolisia raskauksia. Mutta kuka sitä nyt tietää etukäteen?! Mutta jos reesustekijältään negatiivinen verityhmä on tiedossa, niin keskenmenon sattuessa, tällainen henkilö tietää vaatia (jos ei sitä tajuta muuten antaa)  anti-D-immunoglobuliinipistosta ja välttyy turhalta murheelta.

Niin ja puolison/kumppanin, jonka kanssa lapsia on aikomus tehdä, veriryhmä olisi myös hyödyllistä tietää. Meidänkään tilanteessa ei tarvitsisi murehtia jos mieheni veriryhmä olisi reesustekijältään myös negatiivinen. Mutta hän sattuu olemaan O+, samoin kun hänen molemmat vanhempansa. Tiedämme siis, että Pikkuinen on O+, samoin kaikki muut mahdolliset lapsemme. Voihan sitä toki ajatella, että haluaako tällaisen asian tietää ja mahdollisesti murehtia etukäteen? Toisaalta sitten voi etukäteen tutustua asiaan ja huomata, että ei se olekaan niin vakavaa, kunhan asia on tiedossa.

 

Lisäksi haluaisin kannustaa teitä luovuttamaan verta. Itsellä se on aina jäänyt vain ajatuksen ja suunnittelun tasolle ja nyt harmittaa etten ole sitä tehnyt. Varsinkin O- veri on vähissä SPR:n sivujen mukaan. Heti kun vaan minun on mahdollista luovuttaa verta, aion sen tehdä.