Hiljaista on ollut blogin suhteen. Treenailemassa olen käynyt, mutta en ole jaksanut laittaa treenejä tänne. Täällä ei juurikaan lukijoita ole, joten en ehkä sittenkään koe mielekkääksi kirjata niitä tänne, kun ne löytyy omasta treenivihkosta.
Ainoa asia, mikä muistuttaa raskaudesta on Pikkuisen sydänäänet, joita kuuntelen viikonloppuisin. Ne löytyvät jo helposti ja ääni kuuluu kovaa. Syke on välillä 140-150. Aikaisemmin mietin vatsani "isoa" kokoa, mutta nyt olen sitä mieltä, että ei se olekaan iso. Tai riippuu niin päivän turvotustilasta:) Ainoastaan yksi nainen salilta tuli viime viikolla kysymään odotanko vauvaa:) Kuulemma huomannut jo jokin aika sitten. Kyllä se vaan niin on, että jos osaa katsoa, niin sen huomaa. Ja tietenkään tiukka treenipaita ei jätä paljon arvailujen varaan.
Viime viikolla kyselin pomolta, että mites voisin pitää kesäloman. Hän antoi "vapaat kädet" sen suhteen. Näillä näkymin pidän kaksi viikkoa toukokuussa, samaan aikaan miehen kanssa ja kaksi viikkoa heinäkuussa. Sen jälkeen jäisinkin äitiyslomalle. Varsinaisia työpäiviä ei siis tosiaan ole enää montaa jäljellä. Tässä keväällä kun on vielä tulossa viikon työmatkakin ja muita yksittäisiä vapaa/koulutuspäiviä. Outoa ajatella, että en enää menisi kohta töihin. Todella absurdi ajatus. Mitenköhän kollegat reagoivat kun kuulevat? Paljon minun töistäni jää heille, vaikka eivät varsinaisesti tällä hetkellä tee minun töitäni. Uskoisin, että tilalleni ei olla palkkaamassa sijaista, vaan työt jaetaan muiden kesken. Saas nähdä milloin saan kerrottua kollegoille. Haluaisin odottaa huhtikuun alkuun ja kertoa vasta rakenneultran jälkeen. Ellei maha sit pumpsahda todella esiin sitä ennen eikä työpaita peitä sitä enää.
Mies odottaa malttamattomana, että mun maha kasvaisi ihan kunnon vauvamahaksi:) Niin odotan minäkin.
Onnea raskaudesta! On varmasti outoa kun ulkomuoto alkaa muuttumaan.
VastaaPoistaKiitos. On se toden totta outoa, mutta myös niin ihanaa ja ihmeellistä:)
PoistaKyllä täälä lueskellaan sinun blogia, vaikka ei silti aina tule kommentoitua mitään. :) onnea vielä raskaudesta! <3
VastaaPoistawww.haaveisstatotta.blogspot.fi
Kiitos Laura kommentista:) Minäkin seuraan sinun blogiasi, vaikka en muista olenko koskaan kommentoinut.
PoistaJos todella kovasti haluaisin lisää lukijoita, niin pitäis tehdä näille blogin asetuksille jotain. Mutta kun en tajua niistä hölkäsen pöläystä:) Toi kellonaikakin näyttää mitä sattuu.
No, ei se ole niin vakavaa:)
Miten niin ei lukijoita? Älähän nyt, kyllä täälläkin stalkkaillaan koko ajan päivityksiä! :)
VastaaPoistaHeh:) itsekin "stalkkailen" useita blogeja, myös sun:) ja jos oikein herättää ajatuksia niin sitten kommentoin.
PoistaMinä ainakin luen blogiasi ja minua kiinnostaa myös liikuntajutut. Itse käyn salilla 3-5 kertaa viikossa eli siis voisin sanoa ihan harrastavani sitä, en kuitenkaan mitenkään kamalan tosissaan. Ihan vain omaksi ilokseni treenaan. Meillä on yritys meneillään, ollut jo viime kesästä. On ihan mielenkiintoista lukea, että miten raskaus vaikuttaa salilla käymiseen. Yksilöllistähän tämä tietysti on, mutta silti. Saa nähdä, kun/jos itse joskus raskaudun, että kuinka käy. Eniten ehkä mietityttää se alkuraskaus, jos on pahoinvointia ja väsymystä ja sitten ei pääse salille. Sitten kun se menee ohi ja sinne lopulta pääsee, niin tulokset on laskenu kuin lehmänhäntä :D Ja mitähän mä tämmösiäkin mietin. Tulis nyt eka se plussa :D mut anyway, kiva blogi sinulla :) -suvi
VastaaPoistaKiva, että Suvi kommentoit. Saa nyt nähdä jos vaikka innostuisinkin laittamaan niitä treenejä tänne. Voisit vaikka sitten sinäkin palata niihin, kun saat plussan:) Tsemppiä yritykseen, eiköhän se plussa vielä sieltä tule.
PoistaMoikka!
VastaaPoistaOon säännöllisesti seuraillut sun blogia, mutten ole laittanut kommenttia. Onnea raskaudesta! Meillä on melko samanlainen menneisyys raskauksien suhteen,mulla myös takana kohdunulkoinen sekä keskenmeno ja kunhan on tässä odoteltu yksi kerto km:n jälkeen niin plussaa tikkuun aletaan taas odottelemaan.
Mukavaa, että jätit kommentin. Ja kiitos!
PoistaTeilläkin sitten ollut vastoinkäymisiä. Mutta jos jotain positiivista, niin ainakin voitte tulla raskaaksi. Vaikka tottakai tällaisten kokemusten jälkeen sitä alkaa epäilemään mahdollisuuksiaan. Toivottavasti kuitenkin pääsette pian odottamaan ihan loppuun asti.