Pelko

Vaikka tässä mennä porhalletaan nyt rv 14+5, niin pelko siitä, että jokin saattaa vielä mennä pieleen, on KOKO AJAN mielessä. Se ei välttämättä ole aktiivisesti mielessä, mutta alitajunnassa ainakin. Toki, mitä pidemmälle raskaus etenee, positiivisemmat ajatukset valtaavat mielen. MUTTA sitten se taas iskee. PELKO menettämisestä.

 

Facessa silmiin iski tämä: "Selittämätön kohtukuolema vei perheeltä kaksi vauvaa vuoden aikana". Niin käsittämättömän surullista luettavaa. Ei todellakaan uskoisi, että samalle perheelle voisi käydä noin kaksi kertaa.

 

Vaikka itsellä keskenmeno ei tapahtunut myöhäisillä viikoilla (yli rv 12) ja toinenkin menetys oli "vain" kohdunulkoinen, niin silti ne jättivät minuun arvet, jotka eivät ole vieläkään parantuneet. Vaikka tähän mennessä kaikki on mennyt loistavasti, niin se ei takaa, että niin olisi tulevaisuudessa aina elokuuhun asti tai siitä eteenpäin.

 

Ensinnäkin rakenneultrassa voi selvitä jotain ikävää. Ja sen jälkeen voi tapahtua kohtukuolema. Vaikka synnyttäisinkin terveen, elävän lapsen, niin seuraavaksi on kätkytkuoleman mahdollisuus.

 

Moni, joka ei ole joutunut kokemaan minkäänlaisia menetyksiä raskaaksi tullessaan, minun käsitykseni mukaan, ei pelkää näitä asioita välttämättä yhtä paljon. Perustan tämän väitteen ihan vaikka siihen, että facessa ilmoitetaan raskauden puolessa välissä, että "meille tulee kesällä vauva!". Itse en ikimaailmassa uskaltaisi tehdä niin, varsinkaan kun kaikki facessa olevat "ystävät" eivät ole niin läheisiä. En kuitenkaan väitä, että KAIKKI tekisivät niin. Kyllä varmasti löytyy heitäkin, jotka eivät ole kokeneet minkäänlaisia vastoinkäymisiä, ja silti pelkäävät jonkin menevän pieleen.

 

Olen jo aikaisemmin ajatellut, että hommaan sellaisen kätkyt-varoittimen (en tiedä, onko oikea termi), joka laitetaan esim. vauvan pinnasänkyyn. Se jotenkin seuraa vauvan hengitystä ja antaa "signaalin" jos muutosta tapahtuu. Jotkut voivat pitää sitä huuhaana, mutta jos se tuo itselle edes jonkinlaista levollisuutta, niin mikä ettei.

 

Päätin myös, että nyt saa jäädä isojen painojen nostelu esim. maastavedossa. Vaikka se tuntuu edelleen hyvältä, niin aloin pelkäämään, että istukka vaurioituu tms. Taidan hankkia myös autoon sellaisen raskaana oleville tarkoitetun turvavyön. Ajan nimittäin todella paljon autolla ja tänäänkin tein äkkiväistön oravan takia. Olen siis todella eläinrakas ja kerran olen pysäyttänyt liikenteen (ajettuani ensin itse sivuun), kun näin, että edessä ajava ajoi oravan päältä. Yliajaja ei jäänyt tarkistamaan oravan kuntoa, joten minä tein sen. Valitettavasti se kuoli:(

Mutta siis, tänään sitä oravaa väistäessäni ajattelin, että haluanko vaarantaa mahdollisesti oman ja vauvan hengen oravan takia?! Siispä hankin nyt ainakin sen turvavyön ja yritän olla LIIKAA väistelemättä niitä pupua pienempiä metsäneläimiä. Vaikka aika automaattisesti se taitaa minulla tapahtua.

 

No nyt jouduin sivukujille varsinaisesta aiheesta. Pointtina oli kai kertoa (en tiedä kenelle, ehkä itselle), että pelkään edelleen jonkin menevän pieleen. Tai siis, että en usko, että meille olisi mahdotonta enää tapahtua mitään pahaa. Tuo HS:n kirjoitus kertoo mielestäni aika hyvin, että mitään ei pidä pitää itsestään selvänä.

 

Yritän kuitenkin pitää positiivisen fiban täällä ja jaan niitä treenijuttuja (en tiedä kenelle, ehkä itselle:)). Mutta kuten sanoin, aion edelleen laskea niiden treenien intensiteettiä. Tai sanotaan, että en rehki niin paljon.