Siellä hän oli. Pieni ihmisen alku, jonka sydän sykki ja koko oli päivän pidemmällä, kuin menkoista laskettuna <3
Jännitys oli jotain aivan jäätävää ennen toimenpidehuoneeseen pääsyä ja vielä ultrauksen alkaessakin. Mietin, että milloin olisin jännittänyt yhtä paljon ja päädyin, että omassa graduseminaarissa ehkä:) Yritin olla henkisesti valmistunut ikäviin uutisiin ja kun lääkäri kysyi haluanko itse nähdä (mies ei valitettavasti ehtinyt ultraan), vastasin epäröiden "en tiedä". Lääkäri sanoi, että "Siis, positiivisia uutisia on" ja käänsi monitorin minuun päin. Näin heti sydämen sykkeen ja jännitys laukesi itkuun.
Olin toivonut, että pieni olisi vähintään sen kokoinen, kun menkoista laskettuna pitäisi olla ja, että sydän sykkisi. Molemmat odotukset täyttyivät. Olen siitä jo kovin onnellinen. Nyt emme voi kun yrittää elää päivä kerrallaan (tulee olemaan hankalinta) ja odottaa. Ja toki antaa pikkuiselle paras mahdollinen kasvuympäristö syömällä hyvin ja lepäämällä. Pitkä matka on vasta aluillaan.
Oij ihanaa, kuinka helpottavaa kuulla! :) <3 Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoista<3 !
VastaaPoistaIhanaa, että molemmat toiveet toteutuivat!
VastaaPoistaIhanaa <3 Ja tosi paljon onnea jatkoon!
VastaaPoistaKiitos teille kaikille myötäelämisestä ja onnitteluista!
VastaaPoistaUskon, että aidosti iloitsette puolestani. Vaikka tiedän, että jonkin verran se aina kirpaisee kuulla muiden plussista. Toivon niin, että tämä raskaus saa onnellisen päätöksen ja, että te, jotka sitä ensimmäistä merkkiä ihmeestä odotatte, saatte myös sen mitä pikimmiten.
Voi ihanaa, onnea :)! Tsemppiä matkaan!
VastaaPoistaLöysin blogisi tänään, ja jään seuraamaan. On ihana löytää tekstejä, joissa on samat ajatukset kuin itsellä. Paljon voimia odotukseesi, toivotaan että nyt on teidän vuoro saada oma käärö!
VastaaPoista