Viimeinen kolmannes

Viimeinen kolmannes starttasi eilen. Tuntuu taas ihan uskomattomalta saavuttaa tämäkin virstanpylväs. Olen raskaana 7.kuulla! 

Oltiin tässä välissä Italiassa lomailemassa. Tutussa paikassa, jossa taisin olla nyt neljättä kertaa. Hellettä piisasi, mutta jaksoin edelleen haikata ylös vuorille. Alastulo oli astetta kivuliaampaa sitten viime kerran. Minulla on aikoinaan ollut juoksijan polvi ja nyt kun painoa on tullut lisää, niin jyrkkää mäkeä alaspäin tullessa, alkoi polvet taas vihoittelemaan. Itseasiassa kipu oli aika paha ja lopulta minun piti kävellä polvet koukussa loppumatka. Seuaraavana yönä polvet vielä ilmoittelivat itsestään, mutta onneksi aamulla ne olivat taas normaalit.

Liikuin siis lähestulkoon normaaliin tapaan reissussa, kiipeilyä lukuunottamatta. Mies tosin osti minulle kokovartalovaljaat, joilla varmistin häntä. Itse en kiivennyt, vaikka olisin kyllä saattanut pari helppoa reittiä kiivetäkin, jos olisin ottanut tossut mukaan. Mitään vaikeita reittejä en menisi enää kiipeämään, vaikka tiedänkin erään henkilön, joka tyyliin lähti synnyttämään kiipeilyhallilta. Itsellä en usko, että pää kestäisi sitä jännitystä, kun Pikkuinen on mukana. Tai sitten minun pitäisi kiivetä reittiä, josta tiedän etten voi tippua.

Sain muuten aika paljon katseita mahoineni reissussa. Paikka, jossa olimme on aikalailla kiipeilyn mekka ja silti minua katsottiin pitkään reittien juurella. Eräänä aamuna kävin sporttikävelyllä rantabulevardilla ja eräs nainen katsoi menoani silmät pyöreinä, hyvä ettei kuvaa ottanut. Haikatessa ylös vuorelle, eräs italialainen näytti peukkua ja toivotti onnea "Auguri". Tätä kohtaamista lukuunottamattatta, minusta tuntui siltä, että urheilevaa odottajaa katsottiin kieroon. Kaikki tuijottajat eivät olleet italialaisia. En tiedä, miten muissa kulttuureissa sitten odottavat äidit käyttäytyvät. Joka tapauksessa, Suomessa en koe saavani lainkaan samanlaista huomiota urheillessani. 

Reissussa koin ensimmäiset hieman negatiivisemmat fiilikset raskauteen liittyen. Tunteet kestivät onneksi vain parisen päivää. Kyse oli kehonkuvan muuttuminen ja kesävaatteet. Kesävaatteet, joita yleensä käytän, lähinnä shortsit ja pari hametta, eivät mahtuneet päälle. Kroppani on muotoa päärynä ja jos lisään massaa, tulee se ekana reisiin ja peppuun. Ja vaikka farkkuhame päälle menikin, niin eihän sitä kiinni saanut. Kuuma sää yhdessä jokapäiväisen pizzan/pastan kanssa, jäätelöä unohtamatta, saivat kroppani keräämään nestettä. Kroppa, jonka iltaisin näin peilistä vaati hieman totuttelua. Edelleen toki näkee, että urheilen ja minulla on lihaksia, mutta siihen lihaksen päälle on tullut höttöä. 

Mutta kuten sanoin, menivät nuo ikävämmät tuntemukset ohitse ja urheillessa tunsin, kuinka nesteet lähtivät liikkeelle ja jalatkin selvästi hoikistuivat kun höttö lähti liikkeelle:)) Lopulta rannalla jo esittelin kroppaani ihan hyvässä mielin;) Siis kasvavaa vatsaani rakastan ihan hirveästi, mutta nuo muuttuvat reidet ja peppu! No, nyt on aika olla vähän "tukevampi". Kyllä sitä taas ehtii kiristelemään sitten kun on sen aika. Ja onpa sitten, mitä muokata:)