Niistä peloista

Miten voikaan olla, että kirjoitin eilen pitkästä aikaa ja mainitsin, kuinka hyvä olla mulla on, vaikka pelkojakin on, ja sit tänään töissä saan itkukohtauksen kun vauva on ollut niin vaisu. Viime yönä hereillä ollessani tunsin potkuja. Tänään aamupäivästä huomasin, että Pikkuinen on jotenkin vaisumpi kuin yleensä. Puolen päivän jälkeenkään en ollut rekisteröinyt kuin ehkä ihan muutaman muksauksen. Joka tapauksessa vähemmän kuin aikaisempina päivinä. Eikä vatsan heiluttelut tuntunut auttavan.

Nyt olen kotona ja olen juonut mehua, kuten ystäväni käski. Ja ollut hyvin tarkkaavainen. Ja kyllähän niitä muksauksia alkoi tuntumaan. Ne tosin tuntuvat vaimeampina. Yritän ajatella, että Pikkuinen on nyt jotenkin eri asennossa ja potkut kohdistuu eri kohtaan eri suunnasta. Tärkeintä kaiketi on, että tunnen liikkeitä?? Jos minua huomenna huolettaa enää yhtään, niin sitten otan yhteyttä neuvolaan. 

Note to self: tämä päivä (15.5) onkin ollut jo huomattavasti aktiivisempi. Vaikka sainkin ohjeistuksen, että virallista liikeseurantaa (10liikettä/tunti) ei näillä viikoilla vielä kannata tehdä, niin aamulla sain sen 10 liikettä alle kolmessa minuutissa. Myös koko aamupäivän oli aikamoista möyrintää masussa. Nyt kello 15.05 on hiljaista. Mutta eiköhän hän taas iltaa kohden heräile möyrimään.