maanantai 23. kesäkuuta 2014

Mietteitä synnytyksestä

Viikko 31 on startannut. Huimaa vauhtia tämä raskausaika tuntuun menevän. Reilun kahden viikon päästä jään kesälomalle ja sen jälkeen alkaa äitiysloma. Voi, että odotan sitä.

Olen miettinyt usein sitä, miten helpolla olen päässyt tämän raskauden suhteen. Jos ei siis oteta huomioon pelkotiloja. Voisi sanoa, että fyysisesti olen päässyt todella helpolla. Olen voinut koko ajan suht hyvin, varsinkin alkuviikkojen jälkeen. Olen jaksanut urheilla edelleen. Minulla ei ole juurikaan kolotuksia. Voin sanoa, että ilman pelkoja, olen nauttinut raskaana olemisesta. Tämä on ihanaa aikaa.

Olen alkanut lukea synnytykseen liittyviä kirjoja. Sain myös lainaan synnytykseen valmentavan rentoutus cd:n. En tosin ole kuunnellut sitä vielä, mutta tarkoitus olisi aloittaa sen kanssa valmentautuminen piakkoin.

En pelkää itse synnytystä. En pelkää synnytyksen aiheuttamaa kipua tai repeämiä. Pelkään ainoastaan sitä, että Pikkuinen ei selviäisi siitä tai sinne asti. Näen itse synnytyksen tapahtumana, joka on käytävä läpi, jotta voin saada kauan odotetun Pikkuisen viereeni. Tuntuu, että olen valmis synnytykseen päivänä minä hyvänsä, vaikka en ole valmistautunut siihen juuri ollenkaan paria kirjaa lukuun ottamatta. No, onneksi synnytys ei kuitenkaan ole todennäköisesti tapahtumassa vielä useaan viikkoon. Tarvitsemme nimittäin vielä aikaa valmisteluja varten. Mutta kun se suuri päivä koittaa, niin olen valmis!

Toivon, että voisin olla kotona mahdollisimman pitkään kun synnytys alkaa. En tosin tiedä, kuinka uskallan olla kontrolloimattomissa oloissa, missä Pikkuisen kuntoa ei seurata. Mutta toiveena on, että kotona pysyttäisiin mahdollisimman pitkään. Olen miettinyt Tens-laitetta. En tiedä juuri mitään ko. laitteesta, mutta jotkut ovat käyttäneet sitä supistuksiin juuri kotona ollessaan. Aion kysyä tästä seuraavalla neuvolakäynnillä. Toivon, että voisin käyttää vesiammetta avautumisvaiheessa. Jos amme ei ole käytettävissä, niin sitten kelpaa suihku. Ilokaasua en usko haluavani käyttää. Pelkään, että tulen siitä pahoinvoivaksi. Haluaisin kestää mahdollisimman pitkään ilman kivunlievitystä, mutta tarpeen tullen aion sellaista käyttää. Nämä kivunlievitys vaihtoehdot ovat minulle vielä epäselviä. Haluan koittaa pysyä jalkeilla mahdollisimman paljon avautumisvaiheen ja supistusten aikana. Olen lukenut, että seisoessa maan vetovoima tuo vauvaa luonnollisesti alaspäin ja vauvan on helppo päätyä luonnolliseen asentoon ulostuloon nähden.

Siinäpä oli alustava synnytyssuunnitelmani. Yhteenvetona voisi sanoa, että toivoisin kaiken menevän mahdollisimman luonnollisesti eikä synnytyksen etenemiseen tarvitsisi puuttua.

 
 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti