Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua pitkään aikaan. Mitään niin kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut sitten viime kirjoituksen.
Pikkuinen on antanut merkkejä itsestään nyt useamman viikon ajan. Potkut ym. möyryämiset ovat voimistuneet viikko viikolta. Mieskin on päässyt tuntemaan parit potkusarjat. Välillä tosin tuntuu, että Pieni lakkaa liikkumasta heti, kun mies laskee käden mahalleni:) Minullahan on istukka edessä ja kätilö sanoi rakenneultrassa, että todennäköisesti tunnen liikkeet sivuilla, mutta enimmäkseen olen tuntenut liikkeet suoraan edessä. Toki istukka varmasti vaimentaa potkuja jonkin verran.
Joka tapauksessa Pikkuisen liikkeet saavat murheet ja huolet unohtumaan hetkessä.
Olo on todella hyvä edelleen. Mulla ei ole ollut juuri minkäänlaisia kipuja. Välillä hengästyn pelkästä puhumisesta, mutta sekään ei ole joka päiväistä. Voisin sanoa, että voin mitä mainioimmin.
Pelot sen sijaan valtaavat mielen edelleen aika ajoin. Eksyn välillä blogeihin, jotka käsittelevät kohtukuolemaa. Pelkään sitä eniten. Tiedän, että ei pitäisi lukea niitä, mutta en tiedä miksi silti teen niin? Taidan ottaa asian puheeksi seuraavan kerran neuvolassa. Pelottaa, että jossain vaiheessa en enää tunnekaan Pikkuisen liikkeitä. Edelleen tuntuu välillä uskomattomalta, että tämä kaikki on oikeasti tapahtumassa. Että mahassani kasvaa ihan oikea vauva<3 Se on jotain niin ihmeellistä.
Rv 24+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti