keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Synnytyskertomus vol. 1

Perjantaina 29.8 oli siis laskettuaika. Kuten tiedämme, poika ei päättänyt tulla vielä silloin. Edellisenä päivänä olin käynyt vyöhyketerapiassa, jonka tarkoituksena oli mahdollisesti käynnistellä synnytystä. Pari tuttua olivat suositelleet sitä. Hoito oli rentouttava ja varasinkin uuden ajan seuraavalle maanantaille. En kuitenkaan ehtinyt sinne, kun poika syntyi maanantaina.  En tiedä olisiko poika syntynyt tuona maanantaina ilman vyöhyketerapiakäyntiä, vaikea sanoa.

Perjantaina eli laskettuna päivänä minulle iski aivan kauhea päänsärky puolen päivän aikaan. En ollut syönyt koko raskauden aikana särkylääkettä, mutta siihen kipuun otin lääkettä. Lisäksi menin hierojalle, joka hieroi hartiat, niskan ja pään. Nämä yhdessä laukaisivat päänsäryn. Mutta mitään muuta ns. poikkeavaa en tuntenut. Ja samoilla fiiliksillä mentiin lauantai.

Sunnuntai olikin aivan erilainen päivä. Olin käynyt koko raskausajan kävelylenkeillä ja ehkä viimeiselle kolmannekselle olin muodostanut rutiiniksi kävellä vaihdellen kahta eri 6 km:n lenkkiä. Sunnuntaina lähdin jälleen siinä puolen päivän aikaan kävelylle ja silloin aloin aavistamaan, että jotain voisi tapahtua piakkoin. Lenkki kesti noin tunnin ja sen aikana minulle tuli ainakin kymmenen voimakkaampaa supistusta. Parin kohdalla piti hidastaa vauhtia. Minullahan ei ollut aikaisemmin ollut muutakuin viatonta vatsan kovettumista, mutta nämä olivat erilaisia. 

Tulin kotiin ja supistuksia tuli ja meni. Ne eivät olleet niin kivuliaita, ettenkö olisi voinut toimia. Ne vaan olivat erilaisia. Lähdimme ostoksille ja ulos syömään miehen kanssa. Supistuksia tuli koko ajan ja mielestäni melko tiuhaan. Mieskin sanoi, että pitääkö niitä tulla noin tiuhaan.

Illalla kymmenen aikaan istuessani sohvalla, jotain holahti pöksyihin. Onneksi olin jo laittanut pyyhkeen alleni. Kirkasta nestettä tuli noin pari desiä yhdessä hieman verisen liman kanssa. Ajattelin sen olevan limatulppa. Nestettä tuli siis niin vähän, että odotin mahdollisen tulvan alkavan pian. Mutta ei. Siitä eteenpäin se oli ainoastaan sitä limaista vuotoa.

Soitin kättärille ja kerroin asiasta. He pyysivät laittamaan suojan pöksyihin ja katsomaan kastuuko se. Jos kastuu, niin silloin tiedetään, että lapsivettä tihkuu. Side ei kuitenkaan kastunut muusta kuin limasta, joten jäimme odottamaan. Kehoittivat kättäriltä minua nukkumaan yö hyvin, ja tulemaan aamulla yhdeksältä jos side on kastunut lapsivedestä. Tässä vaiheessa elättelin vielä toiveita hyvin nukutusta yöstä. Mutta väärässä olin. 

Supistukset olivat siitä eteenpäin voimakkaita ja niiden väli oli niin lyhyt, että en ehtinyt nukahtaa. Jäin olohuoneeseen sohvalle "nukkumaan" etten häiritsisi miehen unia. Olin ottanut TNS-laitteen käyttöön jo joskus alkuillasta ja kyllä se tuntui auttavan supistuksiin. Toinen mikä selvästi auttoi kipuihin oli virtaava lämmin vesi. Kävinkin suihkussa yöllä pariin otteeseen. Kahden aikaan yöllä kun jouduin jo menemään maahan nelinkontin supistuksen aikana, soitin kättärille. He antoivat luvan tulla ja niin kello 3.05 me kirjauduimme sairaalaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti